Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 31. elokuuta 2012

Rajattomia unelmia

 Sodan jälkeen kolttasaamelaisten asuttamiseen
uudelle kotiseudulle valtion puolesta suunniteltu
talo.

 Ensimmäinen joka on mielestäni
sielulleni TÄYDELLINEN KOTI.
Mies metsästäisi ja kalastaisi, minä säilöisin
ja ompelisin vaatteet.
Yhdessä marjastaisimme, varustautuisimme
talveen ja pimeään.
Joskus saisimme vieraita, piisissä palaisi tuli,
väsyttyään saisi kellahtaa vuoteelleen ja
hiljainen puheen porina korvissaan nukahtaa.


Miehen unelma,
jospa tuosta NYT hyppäisi lohi, kymmen kiloisen
selkään hyppäisin pelkän puukon kanssa.

Unelmat yhtyvät ainakin sen kalastuksen suhteen.

tiistai 28. elokuuta 2012

"MINÄ EN UI" sanoi Mamma painokkaasti

 Eränkävijä mies hymyili sisäänpäin.
Mutta uskoi sen mitä kuuli.

 Vuolaasti virtaava ja kohtuullisen syvä
tunturi "puro" oli edessä ja takana pitkä matka
järven kiertoa. Veden yli meno olisi melkein välttämätön
asia, oli Mamman taivallus jo sen verran hidasta ja ontuvaa.

Matkavarusteita kootessamme en koskaan ääneen kysynyt
(ihmettelin kyllä) miksi ja mihin näitä erivahvuisia naruja 
näin paljon tarvitaan.
Tässä joen ylityksessä sain vastauksen.
Siltojen tekoon, muun muassa!

Silta jätettiin paikoilleen, voihan se pelastaa jonkun 
muunkin nuorenparin päivän.

Ettäs minä jaksoin ihailla ääneen ja hiljaa
millainen mies minulla onkaan!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Peikkoa hakemassa

 Peikon "etelänmatkailu" venähti suunniteltua 
pitemmäksi. Matkakumppanina Peikko on verraton koira,
vanhetessaan vain parantunut. Nuoruuden kammo 
automatkailuun, oli kadonnut kahteen ikävuoteen mennessä.
Kesä on kuitenkin useimmiten liian lämmintä
tälle karvamäärälle. Niinpä Poikanen sai pitää
Peikkoa hieman pitempään.

 Kaikenlaista lomatoimintaa mahdutettiin
muutamaan päivään. Kaloja ei tullut,
lieneekö ollut tällä kertaa tärkeintäkään.

 Pihametsän raivausta

...ja sitten tulikin aamu jolloin esikoulu
kutsui ja oli halattava lähtiäisiksi,
haikeaksi se veti Mammankin mielen.

perjantai 24. elokuuta 2012

Eräänä päivänä tunturissa

 Kummallakaan meistä ei ole kelloa ranteessa eikä kaulassa
eikä missään muuallakaan. Aamuisin kun uni loppui
nousimme ylös. Yleensä mies ensin, minä heräsin niihin
aikoihin kun kahvi alkoi tuoksua.

Ostimme tosin lähtiessä pienen vanhan ajan matkaradion,
ne Lontoon jutut kun olivat vielä kesken.
Minä olisin kestänyt keihäsfinaalin menetyksenkin, mutta...
joku muu ei...

Tänä kyseisenä aamuna läksimme kiertämään
leirin toiseksi lähintä järveä.
Hieman pilveä ja hieman aurinkoa!

 Joku ui, upea hiekkaranta...

joku toinen ei:)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lähdön ja paluun välinen aika

 Häämatkalla!
Ensimmäinen, satunnaisesti valittu yöpymispaikka.
Autossa!
Kesäöisen hämärän laskeuduttua.

 Ensimmäiset trangia-kahvit, varhain aamulla.

Matka jatkuu...

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Elämisen juhlaa


Meillä oli juhlat, elojuhlat.

koko alkukesä meni jännittäessä...
ohran oraiden viipyessä
jopa kellastuessa
runsaista sateista
mistä morsiamelle kimppu

mikä olisikaan parempi kukka morsiamelle
näillä kymmenillä
kuin kauniisti taipuva
karkea vihneinen
ohran tähkä 

voipuneina 
pakkaamme
erämatkaa varten