Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 22. heinäkuuta 2014

Vuonna 1949

Arkipäivänä ajattelen ettei minun elämässäni tapahdu
koskaan mitään ihmeellistä. Olen selannut ja uudestaan selannut
vuoden aikana otetettuja ja saatuja kuvia, saadakseni
kokoon jonkilaisen aloituksen joka olisi minun elämääni.

Ehdottomasti ja varmasti tämä on sellainen!
Olen täällä joskus vastannut sellaiseen kyselyyn 
jossa piti kertoa asioita itsestä.

Kerroin että pikkusiskoni on sellainen "asia",
 se että löytäisin uudestaan hänet 
ihan omaankin elämääni.

Nyt se on tapahtunut!
Minulla on isoveli ja pikkusisko!
Tässä ja vielä, on vaikea kertoa  yksityiskohtaisesti 
miten se tapahtui ja mitä tapahtui.

Me kuitenkin olemme löytäneet toisemme, 
pidämme yhteyttä 
olemme käyneet toistemme luona.

Tämä kuva jota en ole nähnyt koskaan aikaisemmin,
on ollut pikkusiskon mukana.

Kuva on ajalta kun minä olen vastasyntynyt;
siinä ovat Äiti, Isä, Isoveli ja tuo vauva olen minä.

Nyt en enää itke katsellessani tätä kuvaa,
sumuista surua kuitenkin tunnen.

Isä kuoli kuvan ottamisen jälkeisenä vuonna
 ja Äiti täytettyäni neljä vuotta!




tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tervetuloa mukaan...


Poikanenhan siinä!

Menneen kevään kuva.



 ...ja Mammansa tässä. 

Tulin pitkästä aikaa edes katsomaan
mitä blogilleni kuuluu. Kaikki on kuten silloin kun
päätin pitää tauon.

Jonkun aikaa tämä "maailma" on hiljaisesti kutsunut jatkamaan, 
jatkuuhan elämäkin ja joka päivä tapahtuu uusia asioita.


Peikkoa ei ole. Se on minulle suuri suru edelleen.

Poikanen on ollut koulupoika jo vuoden, sitä pientä
poikaa ei ole. Niinhän asioiden on mentäväkin.