Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 17. tammikuuta 2011

Rähmällään

Olimme juuri tehneet päätöksen ulkohommista
kun minä olin jo koivet kohti kaikkea muuta kuin maata.

Selkään sattui ja Poikanen hätäili.
Ulkoilu loppui ennenkuin alkoikaan, siis sisälle.

Isot olivat molemmat kotona,
toinen sunnuntaisen työtapaturman vuoksi,
toisella taitaa olla flunssanpoikanen kainalossa.

Otin kirjahyllystä takuuvarman kirjan,
Mammani kihlajaislahjaksi saaman keittokirjan,
siitä on monet riemut ja ihmetykset saatu aikaiseksi.


Poikanen oli moneen kertaan sitä mieltä että Hänellä
olisi tänään pelipäivä, eipä saanut Mammaa jujutettua.

Lelupäivä on!
Kyllä se on tuo ratapiha olohuoneessa aika äänekäs,
lelupäivänäkin.

Tapaturman uhri on innokas ja
taitava lyijykynällä piirtelijä.

Juteltiin piirtämisestä ja kuvantekemisestä,
olin aivan unohtanut että Joulupukki toi Hänelle
pastelli-liidut, mikä ajoitus!

Ei kommentteja: