Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Suhteet ja tehtävät

Aleksandran ja Hannan välit ovat hyvin selvät.
Hanna ei karta yhtään ensimmäistä,
eikä säiky ruokaruokakupilla, kääntyy rauhallisestija poistuu,
eikä Keisarinnakaan edes näyttele nokkaisevansa.


Nikolai on palannut tehtäviensa hoitajaksi..
nyt enää jännittää miten pihalle pääsy keväällä sujuu,
onko pelko tehnyt pesänsä kukon pikku päähän.

Näin kanala oloissa en huomaa enää mitään ongelmia.
On se niin ihana!

Ei kommentteja: