Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 27. kesäkuuta 2013

Arkea ja juhlaa Salomaalla

 Salomaalla omenapuut olivat täydessä kukassa. Ihana pörinä
oli huumaava olihan se melkein lupaus omenasadosta.

 Vilin ja Nuuskun hämmennys ei kauan kestänyt.
Pariksi päiväksi riitti pihamaa, sitten oli varatut
aitatarpeet kierräteltävä luvallisen tilan ympärille.

Olihan se hauskaa meille kaikille, oltiin samassa
aitauksessa kaikki.
 

 Yksi oli poissa. Naapuri joka oli minua tervetulleeksi toivottamassa
tänne. Yksin asuminen tuli jo mahdottomaksi ja muutto
lähemmäksi auttavia ihmisiä välttämättömäksi.

Hiljalleen kiertelin hänen pihamaallaan.
Hänen elävä kertomisensa elämänsä vaiheista, 
kahdesta evakkomatkasta nuorena tyttönä ja 
kotiutumisestaan tänne länsi-Suomeen olivat päällimmäsinä.

 Tällä kertaa meillä olikin kaksi Poikasta mukana,
hellepäivinä käytiin uimassa.

 Biolanin tehtaanmyymälästä hankittiin sininen (väriviallinen)
valtaistuin. Vili ihmettelee, varmaankin sijoituspaikkaa.

 Syntympäiväkakku!
Sankari unohti vuosien määrän, onneksi vieraat
huomasivat ja virhe piti korjata.

 Naurava lohikäärme Eurassa on paikka jossa Poikanen on 
tottunut käymään kesäisin. Hiekkalaatikko jossa lelut eivät ole 
tältä vuosisadalta, liekkö viime tuhanneltakaan.

Mutta ne viikinkiajan miekat! Ne ne vasta olivat jotain!

tälle kesälle on todella kerääntynyt juhlia joissa
meillä on ollut kunnia olla mukana.

Äitityttären hieman vajaa perhekuva.
Isoveljen, sen keskimmäisen konfirmaatiojuhlaa tässä.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Tapahtumia, tapahtumia...

 Kevät ja alkukesä on ollut tapahtumia niin
täynnä että blogikin on jäänyt ihan huomiotta.
Nämä kuvatkin tuntuvat jo tosi vanhoilta.
Ajattelin kuitenkin kuroa aukkoa umpeen muutamalla
kuvalla.
Keväinen rokotusreissu sujui ilman minkäänlaisia
reagointeja. Vili etenkin on tosi vahva kaiken uuden edessä.
 
 Käytiin myös parhaaseen kuralammikko aikaan
polttopuiden teossa. Talvi tulee varmasti!
Koirat olivat riemuissaan lätäköiden vesikirppu määristä.

 Viikko meni mukavasti Kuusamossa.
Minä ja nuoruusystäväni ja meidän molempien tyttäremme,
todellinen naisten ja naurun viikko (pikkusen kyyneliäkin).
Poikanen oli mukana, kesäjuhlia varten lapsetkin
valjastettiin auran eteen.

 Konsertti kummitädille!

...ja ihanat kolme viikkoa Salomaalla,
niistä jos kertoisin ihan koko jutun!