Kauniit esineet ja tavarat ovat ilon aiheitani.Kauneus on joskus etsittävä, silmät eivät näe
tottuessaan, vai aivotko ne eivät näe.
Kauneus ja käytännöllisyys kun yhtyvät, se,
se vasta on mieleistäni.
Ostettuani tämän Salomaan, kierreltyäni ensimmäisenä
kesänä paikkoja aina uudestaan, huomasin useita esineitä
jotka olivat jääneet jäljelle huutokaupoista.
Tiesin tämän puukaukalon alkuperäisen tarkoituksen
taikinantekoa varten tehty, varmaan täällä kotona.
Vanhoja ja huonokuntoisia ovat, alkuperäiseen tarkoitukseensa
jo käymättömiä.
Nykyisin NÄEN tämän kaukalon joka kerta
kun menen kanalaan ja olen iloinen, sillä on tarkoitus
ja se sai töitä.
Aluksi pidin siinä kylpyhiekkaa, astian muoto on
kuitenkin niin kanoja miellyttävä että hiekka lensi
ensimmäisen melskutuksen voimasta ympäri kanalan.
Nykyisin ripsautan siihen jyviä ja puolitiivistettä, nokkivat mielellään
eikä sotkeudu ruuat alusiin.
Kevyt ja kaunis emalisankko,löytyi navetasta toimettomana.
Nykyisin kannan siinä jyviä, kaunis esine ja
arvokas tehtävä.
Kun olen jakanut ruuan, aperuuan sen söpötyksen jonka olenvalmistanut keittiössä, jään hetkeksi katselemaan
aamutoimia.
Joskus, kun olen rauhoittunut paikalleni kanat tulevat
touhuamaan ihan jalkoihini, yrittävät nokkaista kameraa,
tulevat lähelle tuijottavat tiukasti minua,
ja kurahtelevat tyytyväisinä.
Oi näitä minun onnen hetkiäni, ei tarvita paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti