Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 9. toukokuuta 2013

Koneavusteinen kanoottiretki

 Illasta tuulet tyyntyivät,
nostettiin uusi kulkuväline auton katolle, 
melat ja liivit peräkonttiin. Niin, ja 
lämmintä päälle.

 Myös hiljainen akkukäyttöinen avustaja.

 Viime kesänä sorsametsästyksen aloituspäivänä
läksimme vesille, vedimme mootorilla kanootin määränpäähän.
Jouduimme jättämään sen tutun saaren rantaan
päästäksemme nopeammin pois (no, rintakipu tietysti),
kun menimme hakemaan sitä, huikea kesämyrsky
 oli hakannut luontoystävällisen kulkimen pirstaleiksi. 
Uuden ostoksihan se meni!

 Niin tyyntä! 
Rauhallista, vain lintujen soidinkonsertit helisivät.
Välillä joku pieni parvi vesilintuja pyrähteli lentoon.

Erään kesämökin ranssa neljä aikuista vietti Helatorstain
aattoa. Uskomattoman hiljaisina virvelöivät, ei ääntäkään,
kuin olisi mykkäelokuvaa katsonut.

 Ei tämäkään pariskunta pitänyt meitä vaarallisina.

 Vanha majavanpesä, kauan sitten hylätty.
Uusia majavia ei ole sen jälkeen ilmaantunut tänne.

Vaahto vedenpinnalla ei suinkaan ole Talvivaaran jätöksiä, 
vaikka tänne Syväriinkin ne ne ovat jo laskeneet.
Vaahto on koskesta hieman ylempää.

 Lähtörannassa ollaan!





keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kohta se on valmis!

 Hermostunutta odottelua! Mitä tapahtuu?
Nuusku pitää silmällä porttia, kunpa joku jättäisi sen 
edes hetkeksi auki.

 Vili on toimelis poika, otti osaa rakentamisen 
jokaiseen vaiheeseen. Nämä eristystyöt 
olivat mielisimmät.
Talvilintulaudat jäivät koiratarhaan, kumpikaan koira ei välitä 
tiaisten lintulautojen tyhjennystalkoista jotka alkoivat
kopin rakennus aikaan.

 Voi jos ilma lämpiäisi sen verran että ruoho alkaisi kasvaa,
ihan itseni vuoksi toivon.
Ostimme sellaisen suorakaiteen mallisen kierrätys-
muovista tehdyn altaan johon voi nostaa koko koiran.
Sitä toimenpidettä ei monta kertaa päivässä saa tehtyä.

Koirankoppihan siitä muotoutuu:

torstai 2. toukokuuta 2013

Leikkikehä ja -mökki koirille

Meillä oltaisiin aina ulkona, metsissä, rumuamassa jos
koirilta kysyttäisiin. Nyt ei kysytty, ruvettiin rakentamaan 
aitausta koskapa kumpikaan pentu ei ymmärrä että 
maailma ei ole sentään niin turvallinen paikka
vaikka kotipihasta lähdettäisiinkin.

 Suunnittelun alussa minä olisin hieman pienenpäänkin
tyytynyt. Nyt olen kuitenkin iloinen tästä koosta (60 neliötä)
tässähän sopii juoksemaan, on puita ja piiloja,
viettävä paikka jossa ei vesi seiso.

Entäs tämä:
Tarhaan käynti on suoraan olohuoneesta!
Lenkille lähtemisen riemun voi purkaa heti pihalla eikä
kengännauhoista repimällä.

Vilin mielestä tämäkin on ETU, voi käydä kurkkaisemassa
ollaanko sitä vielä sisällä.

"Leikkimökki" aloitetaan kun verkko on kunnolla 
paikallaan.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Erämessut Kuopiossa

 Kuinkas ollakkaan, katosta riippuivat!
Mukavalta näyttivät!

 Trofeet katseltiin.
Ylhäällä oikealla puun kolossa näätä.
Ensi talvena meiltä lähtee metsälle opettamaan
ja oppimaan  mies ja koira, kuinka näätiä metsästetään.

 Tämä minua viehätti, niin viattomana katselee kuin
Nuuskukin. 
Maitohampaissa kuitenkin melkoinen voima ja tarkkuus. 
Kotoa lähtiessä muistamme nykyisin tehdä viimeisen kierroksen
ja katsella koiran silmin mitä ihanaa jää hampaiden ulottuville.

Vili ei välitä pureskelubakkanaaleista!

Pikkupojasta on jo kasvanut rauhallinen ja iloinen ja tottelevainen
mussukka ja niin kaunis. Koskaan aikaisemmin en ole elänyt
Suomen pystykorvan kanssa, kuitenkin olen ollut siinä
harhaluulossa että ne ovat kovia räkyttäjiä, se on virheluulo.

Messuilla oli mukava käydä, nähdä se hulina ja 
tavaran paljous. Syödä hyvää kalakeittoa reserviläisten
kenttäkeittiöstä. 
Aurinko paistoi, emmekä sortuneet minkään tarpeettoman
ostamiseenkaan.