Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 26. syyskuuta 2013

Sillsallad eli sikermä kesäisiä ja syksyisiä kuvia

 Tässä ollaan jo selvästi syksyisessä metsässä.
Tätä metsästysopetus(oppimis) retkeilyä on meillä ollut 
runsaasti. Useimmiten ovat saaneet mennä ilman minua.
Etenkin aamut ovat minun mielestäni (ennen kuutta)
enemmän rasittavia kuin rentouttavia.

 Kesäisellä käynnillä Poikasen kotona kävimme tutustumassa
eläkeläipariskunnan taidon näytetteeseen. Ovat rakentaneet pihapiiriinsä
 kadonneen elämäntavan museon.
Hellapuut ovat järjestyksessä siinä talossa.

 Meidän pikkuinen Vili niin kaunis ja hyvätapainen kuin vain voi olla!
Muutamia hyviä teerihaukkuja on jo kuunneltu.
Tässä kuvassa olen Vilin kanssa istumassa pellonojan pientareella 
kuuntelemassa kun Nuusku ajaa jänistä näkymättömissä.

 Viisveisaavat minun surumatkoistani Peikon haudalle.
Oli tarkoitus tänä kesänä tehdä tähän haudan päälle 
tasainen kivipeitto, jäi ensi kesään.

 Siinä he, Mamman rakkaat!
Ennen nukuttiin päiväunet ruokapöydästa noustua.

 Tarkoin harkittu rakennelma, uskokoon ken tahtoo!
Laituri, on vakaa astella.

 Nuuskuneiti!
Nenä vie edelleen!
Tietää syntyneensä vain jäniksen perässä juoksijaksi.
Kumpikin koira on ollut vain opissa tänä syksynä, ase on
 Erämiehellä mukana se kuuluu olla niin.

Salomaalla käytiin tyhjentämässä omenpuut!

maanantai 26. elokuuta 2013

Tapahtumatäyteinen kesä

 Satoikin! Ilta hämärtyi pienin askelin. Ei sähköjä se oli mukavaa.

 Mustikkapelto oli uutta meille kaikille, makeita marjoja.

 Extriimiä Poikaselle, Puutossalmen lossissa.

 Nuusku on AJOKOIRA lepää kun on sen aika ja kaikessa muussakin
tekemisessään se on 100 prosenttisesti mukana.

 Uiminen oli Poikaselle herkkua. Tämän saaren rannat eivät ole
lapsiystävällisiä kuin pelastusliivit päällä. Tuossakin on hyvin lähellä
25metriä vettä jalkojen alla. Päivittäisiä uintikertoja ei kerennyt laskea.

 Ruokalepoja, joihin Nuusku harvoin osallistui!

Surukin hipaisi, ei kuitenkaan ollut vielä sen aika.


Tämän kesän jälkeen Poikasen ikuinen loma on loppunut.
Koulupoika astuu kuviin!























lauantai 27. heinäkuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä

 Yksi surkea ukkosilma ja aamulla totesin surkeana
ettei läppärini ollut sitä kestänyt, olin totaalieristynyt 
muusta maailmasta. Nyt on ihan uusi peli käytössä.
Kovasti vain opetteluttaa ja huokailuttaa.

 Tässäpä muutama kuva kesäisistä päivistä ja koirien riemupaikasta,
se on SAARI, pienekö, eikä muita mökkejä eikä ketään
 ketä villit ja vapaat häiritsivät.



Paljon ja monenlaista on tapahtunut, iloisia ja surullisia asioita.
niin varmaan teidänkin kaikkien elämässä.

Kovasti olen kaivannut tänne blogiin pääsyä!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Arkea ja juhlaa Salomaalla

 Salomaalla omenapuut olivat täydessä kukassa. Ihana pörinä
oli huumaava olihan se melkein lupaus omenasadosta.

 Vilin ja Nuuskun hämmennys ei kauan kestänyt.
Pariksi päiväksi riitti pihamaa, sitten oli varatut
aitatarpeet kierräteltävä luvallisen tilan ympärille.

Olihan se hauskaa meille kaikille, oltiin samassa
aitauksessa kaikki.
 

 Yksi oli poissa. Naapuri joka oli minua tervetulleeksi toivottamassa
tänne. Yksin asuminen tuli jo mahdottomaksi ja muutto
lähemmäksi auttavia ihmisiä välttämättömäksi.

Hiljalleen kiertelin hänen pihamaallaan.
Hänen elävä kertomisensa elämänsä vaiheista, 
kahdesta evakkomatkasta nuorena tyttönä ja 
kotiutumisestaan tänne länsi-Suomeen olivat päällimmäsinä.

 Tällä kertaa meillä olikin kaksi Poikasta mukana,
hellepäivinä käytiin uimassa.

 Biolanin tehtaanmyymälästä hankittiin sininen (väriviallinen)
valtaistuin. Vili ihmettelee, varmaankin sijoituspaikkaa.

 Syntympäiväkakku!
Sankari unohti vuosien määrän, onneksi vieraat
huomasivat ja virhe piti korjata.

 Naurava lohikäärme Eurassa on paikka jossa Poikanen on 
tottunut käymään kesäisin. Hiekkalaatikko jossa lelut eivät ole 
tältä vuosisadalta, liekkö viime tuhanneltakaan.

Mutta ne viikinkiajan miekat! Ne ne vasta olivat jotain!

tälle kesälle on todella kerääntynyt juhlia joissa
meillä on ollut kunnia olla mukana.

Äitityttären hieman vajaa perhekuva.
Isoveljen, sen keskimmäisen konfirmaatiojuhlaa tässä.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Tapahtumia, tapahtumia...

 Kevät ja alkukesä on ollut tapahtumia niin
täynnä että blogikin on jäänyt ihan huomiotta.
Nämä kuvatkin tuntuvat jo tosi vanhoilta.
Ajattelin kuitenkin kuroa aukkoa umpeen muutamalla
kuvalla.
Keväinen rokotusreissu sujui ilman minkäänlaisia
reagointeja. Vili etenkin on tosi vahva kaiken uuden edessä.
 
 Käytiin myös parhaaseen kuralammikko aikaan
polttopuiden teossa. Talvi tulee varmasti!
Koirat olivat riemuissaan lätäköiden vesikirppu määristä.

 Viikko meni mukavasti Kuusamossa.
Minä ja nuoruusystäväni ja meidän molempien tyttäremme,
todellinen naisten ja naurun viikko (pikkusen kyyneliäkin).
Poikanen oli mukana, kesäjuhlia varten lapsetkin
valjastettiin auran eteen.

 Konsertti kummitädille!

...ja ihanat kolme viikkoa Salomaalla,
niistä jos kertoisin ihan koko jutun!


torstai 9. toukokuuta 2013

Koneavusteinen kanoottiretki

 Illasta tuulet tyyntyivät,
nostettiin uusi kulkuväline auton katolle, 
melat ja liivit peräkonttiin. Niin, ja 
lämmintä päälle.

 Myös hiljainen akkukäyttöinen avustaja.

 Viime kesänä sorsametsästyksen aloituspäivänä
läksimme vesille, vedimme mootorilla kanootin määränpäähän.
Jouduimme jättämään sen tutun saaren rantaan
päästäksemme nopeammin pois (no, rintakipu tietysti),
kun menimme hakemaan sitä, huikea kesämyrsky
 oli hakannut luontoystävällisen kulkimen pirstaleiksi. 
Uuden ostoksihan se meni!

 Niin tyyntä! 
Rauhallista, vain lintujen soidinkonsertit helisivät.
Välillä joku pieni parvi vesilintuja pyrähteli lentoon.

Erään kesämökin ranssa neljä aikuista vietti Helatorstain
aattoa. Uskomattoman hiljaisina virvelöivät, ei ääntäkään,
kuin olisi mykkäelokuvaa katsonut.

 Ei tämäkään pariskunta pitänyt meitä vaarallisina.

 Vanha majavanpesä, kauan sitten hylätty.
Uusia majavia ei ole sen jälkeen ilmaantunut tänne.

Vaahto vedenpinnalla ei suinkaan ole Talvivaaran jätöksiä, 
vaikka tänne Syväriinkin ne ne ovat jo laskeneet.
Vaahto on koskesta hieman ylempää.

 Lähtörannassa ollaan!





keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kohta se on valmis!

 Hermostunutta odottelua! Mitä tapahtuu?
Nuusku pitää silmällä porttia, kunpa joku jättäisi sen 
edes hetkeksi auki.

 Vili on toimelis poika, otti osaa rakentamisen 
jokaiseen vaiheeseen. Nämä eristystyöt 
olivat mielisimmät.
Talvilintulaudat jäivät koiratarhaan, kumpikaan koira ei välitä 
tiaisten lintulautojen tyhjennystalkoista jotka alkoivat
kopin rakennus aikaan.

 Voi jos ilma lämpiäisi sen verran että ruoho alkaisi kasvaa,
ihan itseni vuoksi toivon.
Ostimme sellaisen suorakaiteen mallisen kierrätys-
muovista tehdyn altaan johon voi nostaa koko koiran.
Sitä toimenpidettä ei monta kertaa päivässä saa tehtyä.

Koirankoppihan siitä muotoutuu:

torstai 2. toukokuuta 2013

Leikkikehä ja -mökki koirille

Meillä oltaisiin aina ulkona, metsissä, rumuamassa jos
koirilta kysyttäisiin. Nyt ei kysytty, ruvettiin rakentamaan 
aitausta koskapa kumpikaan pentu ei ymmärrä että 
maailma ei ole sentään niin turvallinen paikka
vaikka kotipihasta lähdettäisiinkin.

 Suunnittelun alussa minä olisin hieman pienenpäänkin
tyytynyt. Nyt olen kuitenkin iloinen tästä koosta (60 neliötä)
tässähän sopii juoksemaan, on puita ja piiloja,
viettävä paikka jossa ei vesi seiso.

Entäs tämä:
Tarhaan käynti on suoraan olohuoneesta!
Lenkille lähtemisen riemun voi purkaa heti pihalla eikä
kengännauhoista repimällä.

Vilin mielestä tämäkin on ETU, voi käydä kurkkaisemassa
ollaanko sitä vielä sisällä.

"Leikkimökki" aloitetaan kun verkko on kunnolla 
paikallaan.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Erämessut Kuopiossa

 Kuinkas ollakkaan, katosta riippuivat!
Mukavalta näyttivät!

 Trofeet katseltiin.
Ylhäällä oikealla puun kolossa näätä.
Ensi talvena meiltä lähtee metsälle opettamaan
ja oppimaan  mies ja koira, kuinka näätiä metsästetään.

 Tämä minua viehätti, niin viattomana katselee kuin
Nuuskukin. 
Maitohampaissa kuitenkin melkoinen voima ja tarkkuus. 
Kotoa lähtiessä muistamme nykyisin tehdä viimeisen kierroksen
ja katsella koiran silmin mitä ihanaa jää hampaiden ulottuville.

Vili ei välitä pureskelubakkanaaleista!

Pikkupojasta on jo kasvanut rauhallinen ja iloinen ja tottelevainen
mussukka ja niin kaunis. Koskaan aikaisemmin en ole elänyt
Suomen pystykorvan kanssa, kuitenkin olen ollut siinä
harhaluulossa että ne ovat kovia räkyttäjiä, se on virheluulo.

Messuilla oli mukava käydä, nähdä se hulina ja 
tavaran paljous. Syödä hyvää kalakeittoa reserviläisten
kenttäkeittiöstä. 
Aurinko paistoi, emmekä sortuneet minkään tarpeettoman
ostamiseenkaan.