Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Poikasen perhe, vehkeitä ja vempeleitä

Poikanen paistoi piirakoita,
näkyvät olevan vielä uunissa. Tulen kutsuttuna
syömään.

Hän juuri kertonut minulle tulevansa isäksi.
Syömme piirakoita, Hänen puhelimensa soi,
vaimo kertoo pojan syntyneen ja he ovat jo tulossa kotiin.

Ei Sinun tarvitse lähteä Mamma,
tulevat tuolta toisen huoneen ikkunasta sisään.


Pojan nimeksi tulee Puuha Pete

Minä keräilin roskiin joutavaa tavaraa autotallista,
sain olla katon alla. Vettä on satanut tänään.

Paljon on autotalliin seinillä talon historiaan liittyvää,
saa olla minun aikani ainakin.



Yläkerroskin on tässä autotallissa.

2 kommenttia:

Janita kirjoitti...

No voi mahoton noita Poikasen juttusia! Ihania! :D

Maria Veikontytär kirjoitti...

Pitkin päivää tulee ehtymättömästi puhetta, juonellisia ja vähän juonettomiakin.
Äitinsä oli puhelias:) ja Isoinveli myös. Isoveli on syntynyt Satakuntalaiseksi, harkitsee enemmän kuin puhuu.

Tänään sanoin: Sinä olet kumma lapsi, kun minä moitin Sinua, Sinä sanot rakas Mamma.
Nii-in, minä sanon KultaMamma!

Kasvata sitten tämmöstä lasta;)