Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 15. tammikuuta 2011

Kukkien keskellä

Tätä paikkaa on nyt vartioinut Liinus
siitä asti kun panin liinan päivällä pöydälle.

Kello käy jo viimeistä tuntia lauantai päivää,
Kävin juuri katsomassa onko kanalassa kaikki hyvin,
oli hyvin.

Aleksandra pönötti yksin ylähyllyllä,
kaikki muutkin olivat jo yläorrella,pakkanen tuntuu
kiristyvän pihanpuolen mittari näyttää -25 astetta,
lisäsin ihan pikkuisen lämpöä kanalaan.


Poikanenkin on Mamman vieressä nukkumassa.

Tässä Hän kuitenkin katselee vielä illan elokuvaa
Muumien vaarallisesta juhannuksesta.

Kävin ihailemassa Hänen äsken synnyttämäänsä
lasta. Ihailin lasta ja yhdennäköisyyttä äitinsä kanssa.
Äitiä hieman hymyilytti, tuo äidin-näköisyys.


Kyllähän Peikko on aina, kaksi vuotiaasta asti,
ollut rumppuruokainen, mutta että iltapissiltä tultuakin
pitäisi olla jotain...

Hyvää yötä, vieruskaveri houkuttaa:)

4 kommenttia:

anna kirjoitti...

Hauska näky tuo kissa kranssin keskellä, ehkä silläkin on ikävä kesää.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Enkä minä ollut osallisena paikan valintaan, siinä Hiän köllötteli koko pitkän päivän ja korahteli kakaroille niin etteivät jääneet norkoilemaankaan.

Aika soma koriste ja kun vielä piti pöydän puhtaana:)

Rva Pulmunen kirjoitti...

hienot kuvat!hieno lapset!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Toinen polvi jo mummoteltavia, hyvä minä;)