Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 27. huhtikuuta 2013

Koirat kotiin


Monessa (melkein kaikessa) ovat nämä eräkoiran kakarat 
saaneet olla mukana. Nyt jätetään kotiin.
Käytiin piiiitkällä lenkillä ja syötettiin mahat täyteen, toivottavasti
jaksavat nukkua.
Kaikki kiinnostava on korjattu korkeuksiin, vettä kupissa niukasti!

Me lähdemme kahdestaan
Kuopioon Erämessuille!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kuraa ja koiranlapsia

 Tätäkös tämä olikin! Kevät!!!

 Uusi kokemus molemmille.
Menomatkalla tässä oli ylittämätön paikka.
Ei houkutusnamitkaan auttaneet.

 Molemmat oli kannettava!
Paluu matkalla olivat jo rohkeampia
ja päästiin kaikki omin jaloin yli.

Mitä? Minäkö?
Minä ihan luulin että molemmat kupilliset
oli minulle.


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kuhakeittoa ja saunomista

 Osittaisella kotiruualla on kasvatettu ja hyvin kasvaa.
Kuhat ovat olleet sen verran kookkaita että niistä on riittänyt
neljälle ruokailijalle.
Verkot on jo kuivalla maalla, odottelemassa kesäkelejä.

 Vili on huomaavainen kaveri. Nuuskun korvat pysyvät puhtaina.

Saunominenkin on hauskaa Vilin mielestä.
Yhden kerran jo poistin kolmannen ylälauteella istujan,
oli kuitenkin laskettava takaisin saunaan.
Parkui ja raapi ovea niin että pääsi takaisin.


keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Nurin ja oikein

Tänään paistoi aurinko kirkaalta taivaalta,
likinäköiset silmät eivät vaan tahdo kestää sitä kilotusta.

Mies lähti pilkille (kelkalla),
kahden VILKKAAN koiran lapsen kanssa!

Kävin kaupassa, ei ollut monta asiaa,
kahta asiaa jotka olivat tärkeitä en muistanut.
Toin kuitenkin kaksi kassilta vähemmän tärkeitä.

Jotenkin autoa ajaessa oli ihmeen kiva tulla kotiin,
liukastuin ulko-oven edessä, 
itkua vääntäen soitin oven toiselle puolelle ja pyysin noutamaan
 langenneen vaimon sisälle. Ja ne kaksi kassillista.

Plussa puolelle kuitenkin päivän väänsi
kirje jonka posti oli tuonut.




perjantai 5. huhtikuuta 2013

Raadonsyöjien perilliset

Nuuskun löytö josta kerroin vietteli molemmat 
aterialle josta tyhmät päät saivat kärsiä pari päivää.


 Luut rutisivat...

 ja suolia juoksutettiin tien toiselle puolellekkin,
kaivettiin oikein talteenkin.

Tässä kuitenkin jo tämän päivän riemua,
  jäällä on tilaa juosta.


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Melkein kaikessa mukana

Vili olisi niiin kovasti halunnut että tämä ujo
kaveri olisi tullut leikkimään meille. Nuuskua uusi
kaveri ei kiinnostanut, oli muuta mukavaa tekemistä...
 
 Paperin retaleelle oli mukava antaa kyytiä.

 Otimme pienen tauon ja kävimme IHAN KAHDESTAAN
kelkkailemassa. Korkea mäki melkein takapihallamme

 siellä oli mukava keittää päiväkahvit ja paistaa makkarat
ja katsella kaukaisuuteen. Puijon tornikin näkyi kaukaisuudessa,
pieni sieluinen kamera otti niin epäselviä kuvia että jääkööt arkistoihin.

 Bongasimme siellä kaukaisuudessa kuumailmapallon
joka lähestyi meitä.
Korkeiden mäkien takia se hävisi näköpiiristämme,
joten nopeasti kotiin kun näytti että se putoaa ihan kotipihaan.
Koirat mukaan ja katsomaan!
Sihinä kuului mutta palloa ei näkynyt.
Viimein se ilmestyi yllemme, vauhti oli tosin melkein 
nollassa.
Arvelimme että se olisi matkalla Tahkovuorelle.
Kuinka lie käynyt!

Metsästäjät eivät katselleet taivaalle.
Maanantai-aamuna oli mahtavat hankiaiset ja melkoinen pakkanen,
pikkuiset koirat saivat valita kulkureittinsä
ihan oman halunsa mukaan.
Ei haitannut Nuuskuakaan vaikka sileäkarva ei anna 
paljon pakkassuojaa, karvojakaan kun ei ole
mahan alla kuin nimeksi.

Saivat saalistakin: Nuusku löysi jonkin petolinnun jalan, 
vastakuolleen. 
Vili sai iltalenkillä hiiren joka oli sitkeä sorttinen ja pelastautui
pedon suusta viisikertaa. 
Hiiri voitti!