Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tarkkuuteni lisääntymiseksi

Etsiskelin vanhan palvelijan ja annoin
komennuksen aktiivipalvelukseen.

Viime vuosina tällä on kuunneltu jos mitä,
mitä lie kuultu. Oikein arvattu, palvellut siis myös
poikasen tutkimuksia.

Tästä päivästä alkaen, teen "kuolleille"
hieman tarkemman tutkimuksen, kuin metrin päästä
vilkaisun, siis ennenkuin julistan kuolleeksi.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Painajainen


Hyvin aikaisin lauantai-aamuna:

Eilinen päivä oli kaunis ja aurinkoinen.
Huomasin sen hetkittäin.

Hirveä tuho voi iskeä auringon paisteessakin,
onhan se nähty.

Äkkiä valahtaa pitkän ajan tekemiset
kuin märkä saippua käsistä.

Kaikkia kadonneita kanoja en ole vielä löytänyt,
kuvassa on viisi, kuudennen löysin vielä yöllä
sähkölampun kanssa.

Peikko on ollut tuskainen koko yön,
vinkunut sänkyni vierellä, tahtonut ulos.
Yhdessä olemme hiljakseen kierrelleet ja etsineet kuolleita.

Me, kumpikin olemme sanomattoman murheellisia.

klo 08.45 Kävin juuri kanalassa, minulla on kaksi Marttaa, Hanna ja
Aleksandra kanoja.

Aleksanteri, Heikki ja hyvin pahoin loukkautunut Nikolai, kukkoja.

Pikkukukot: Clint ja Urmas jolle annoin nimen eilisen päivän mukaan.


klo 12.30 Kävin kanalassa, Nikolaikin on nyt kuollut,
en jaksanut
viedä vielä toisten kuolleiden joukkoon.

Peikko halusi mennä kuivaamon taakse metsään,
sieltä löytyi kuollut Martta.

Tyyne enää kateissa. Tämä on ihan kamalaa,
en jaksa enää itkeä.

klo 21.20 Palasin kanalasta, sinne lähteminen on ollut tänään
vaikeaa. On pelottanut
että joku on kuollut, viimeisistä.

Vein iltapalaksi piimässä liotettuja kauraryynejä.

Nyt saa arvata!

Kolleeksi julistamani Nikolai seistä törötti
undulaattihäkin nurkassa.

Minun on myönnettävä että diagnosointi taitoni on heikko.
En säikähtänyt, enkä ollut nolokaan, sallin itselleni
tämän virheen.

Minun kotokutoinen kukkoni, Aleksandran hautoma
ja minun kämmenelläni kasvanut Nikolai
taitaa selvitä!!

Kun eilen löysin Aamun tuosta pellon laidasta kuolleena,
itkin ääneen , suorastaan huusin ja kävelin pelolla.

Sitten muistin että Hanna minun haaveitteni harmaa prinsessa
ei selviytynytkään.

Huusin suureen ääneen:
Anna Rakas Jumalani minun Hannani takaisin!

Kipuani lieventääkseni rukoilin, se ei ollut uskon rukous,
kuitenkin muutamien tuntien jälkeen löydän
Hannan karjakeittiön oven päältä Aleksanterin viereltä.

Kuitenkin minä pyysin yhtä ja sain näin monta!

Suomalaisen maatiaiskanan säilytystilan toiminta jatkuu onhan tämä sellainen merkki.

Ja kiitän iloisesti Jumalaa näistä säilyneistä
sekä siitä mitä tämän asian on tarkoitus minulle opettaa.


perjantai 29. lokakuuta 2010

Tuliaisia Sri Lancasta


Ystäväni toi minulle ainetta (hyytelöä) jota kaikki Sri Lancalaiset
käyttävät melkein kaikkeen. Palovammoihin, auringonpolttamiin,
hyönteisten pistoihin, yms, siis joka kodin yleiseen ensiapuun,
terveyden hoitoon ja kauneuden hoiton.

Kyllähän Aloe Veran lähes ihmeitätekevistä ominaisuuksista
tännekin on satavissa tietoa.

Olen saanut tätä ystävältäni aikaisemminkin, ja todennut
sen tosi hyväksi.

Teknokemian tehtaita riittäisi varmaan joka mantereelle yksi
jos minunlaisiani käyttäjiä olisivat kaikki (?) ihmiset.

Minttuteen tuoksu on todella hyvä, pussia aukaisematta
puurasiaa raottamalla, ei töksähtänyt keinoaromi nenään.





Tässä isomassa purkissa Aloe Vera on 100%:ta,
putkilo lienee tarkoitettu meille länsimaisille ihmisille, siinä
näyttäisi olevan jo säilöntäainettakin ja
AV pitoisuus on 94%

Hellin tarina

Annoin Hänelle nimeksi Helli.
Tämäkin pieni oli aarre, nyt vain muisto.

Pieni kanan alku ei selviytynyt tämän pidemmälle,
toin hänet kuitenkin teho-osastolle lopuksi.

Se siipien riiputus alusta alkaen ei siis ollut
mikä tahansa merkki.

Tätä lämmintä fleece-pipoa tulen pitämään
kanalatöissä talvella.

torstai 28. lokakuuta 2010

Lomasairaus

Kämmenselkämyksessä näkyy rakkoja,
enterorokko on hyvin epämiellyttävä vaiva.

Alkoi kuumeella, mutta kuumepäivän jälkeen tullut
kutina, se olisi aikuisellekin tuskallinen
saati sitten neljävuotiaalle.

Tässä kuitenkin askartelua
Lennun ja Sisun kanssa.

Minä osaan jo leikata reijän!

Leipäkorillinen SISUA


Kuvaaja sattui juuri sen murto-osa sekunnin aikana
tähän kohti. Sen kauemmin ei Sisu lepäile.

Syysloma "eväitä"

Tää on tylsäää


Ostetaan Mamma namia ja jäätelöä ja suklaata ja...

Jäätelöä ja YKSI namijuttu



Tää on tylsää!!

Täällä minä olen!

Minulla on lainakone!

Minä olen turhautunut ja äksykin!

Mutta nyt edessäni on oma Rakas Blogini avoinna!

Päätin kirjoittaa ihan tälläisen tyhmän kuvattoman tiedotuksen ennenkuin aloitan
kuvien kanssa sähläämisen.

Olen elukoitten kanssa keskenään, mikään ei keskeytä minua koko viikonloppuna!!! !!!

Siis...

lauantai 23. lokakuuta 2010

Renkaidenvaihtoa ja talvihuoltoa

Nyt saa tulla lunta!
Jos yksinäisellä naisihmisellä on paja,
on hyvin käytänöllistä että on myös nuori/vanha mies
joka tulee paikalle tarvittaessa.


Minulla onnekkaalla on sellainen nuorimies,
Isoinveli.

Takuuvarma juttu + ohje

Taikina ei ole kaksisen näköinen ei
ainakaan herkun.


Uunista otettuna, sehän on kuin suudeltu sammakko.

Myöhästyjät jäävät varmasti ilman!


P.s Noottia tuli! Lue kommenteista!

Pannukakku
1 muna
1 dl vettä
1 dl maitoa
1dl (vehnä)jauhoja
suolaa
minä vatkaan pikkuisen munia

- tavallisen kokoiselle uunipannulle x5
- 200 astetta, 30 min kunnes on kullan värinen
(aika ja asteet normaalille uunille, ei kiertoilma)
- ohjeessa ei ole sokeria, koska meillä se syödään
kuitenkin "makevien" lisukkeiden kanssa

Muistathan että pannukakun väri kertoo kypsyyden ei kello!


Penkiltä pieninkin ponnistaa

Lennun kehitys on nopeaa, alkutaipaleen kangertelu
on jo menneen talven lumia.
Juoksunopeus ei vielä riitää kaikkiin leikkeihin.
Perässä tullaan kuitenkin.


Justus on jo selätettävissä.


Ihanaa, saalis jäi Lennun tapettavaksi.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Kaikki kolme

Tällainen tilanne on jo harvinainen,
kaikki kolme yhtäaikaa Salomaan ruokapöydässä.

Poikanenhan on ollut jo koko viikon Mammalassa
Isoveli tuli sairastamaan ja Isoin puuhommiin
tet-päiväksi.


Siispä miesten ruokaa;
läskisoossia ja potaattia.

Illan tullen Äititytär haki nuoremmat ja vanhinhan
kulkee omalla kyydillään.

Hänen hirmuisuutensa...

...jonka tutkimisen aloitti PIENIN!



Koskapa pienin selvisi, muutkin voivat saapua
tutkailemaan mistä ÄÄNI tulee.

torstai 21. lokakuuta 2010

Ensimmäisiä kertoja

I kerta Pontus rohkaisi mielensä ja jäi hetkeksi ruokakupille
vaikka yksi näistä pelotuksista tuli ihan liki.

I kerta Ristiin imetystä näin tässä yhteisössä. Sisu
oli Ellin tissillä, serkkujensa maitoa ryyppimässä.
Kamera ei ollut paikalla.
(kuvassa kuitenkin oma äiti, kaiken he kestävät)


I kerta kun toimin rikkeen tutkijana ja tuomarina.
Julistin tuomion, tuomittu itkeskeli ja nukahti
päivä-uni aikaan, heräsi ja tyytyi tuomioonsa.

Kova paikka harrastelevalle tutkija-tuomarille!

Joka ilta luetaan

" Minä tiedän ikävän. Se on sellaista,
jonka tuntee joka puolella itseään".


"Metsola oli metsäneläinten kotiseutu ja
Ilmola ihmisten kylä".



"Jos kaupunkiretkellä istahdat keskelle Tuomiokirkon
valtavan suurta portaikkoa, näet kerralla koko
Senaatintorin".

Eiliset leikit

Jälleen kerran Mamman syntymäpäivät,
näitä juhlia on ollut tänä vuonna
uskomaton määrä.

Minä tuon tavaroita kierrätyskeskukseen ja sinä olet
kierrätyskeskuksen myyjä.


Sinä olet plinsessa ja minä olen ritali
joka tulee pelastamaan Sinut lohikäälmeeltä.

(Tämä on minusta paras leikki, ei vaadi plinsessalta
juurikaan panostusta, riittää että on pelastettavissa).

Häiriötekijä

Omaa, rauhallista studiota ei tämä taiteilija ole vielä
ymmärtänyt vaatia. Siispä häiritsijät on poistettava
KOVALLA ÄÄNELLÄ!!!


Signeerauksista Hän ei vielä piittaa.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Ulkoilukeli

Koirankupit ovat erinomaisia kanoilla,
kaatelevat yleensä kaikenlaiset astiat ruopsuttelemalla
ja ylikävelemällä.


Undulaattihäkki näyttäisi olevan taaksejäänyttä elämää.
Orrella näyttää oleva aika vaikea pitää päätä
vieruskaverin siiven alla.

Äiti katsoo poikansa irtiottoa pihalla.



Heikki on täysin oppinut 3. mies, eikä näytä
ollenkaan onnettomalta.

Puuroa ja velliä vai kintaita ja kissoja

Kissalapset ovat kaataneet ydinperheaidat,
hyvin harvoin löytää enää sisarukset tai veljekset keskenään.

Tarjolla on vain puurovelliä tai vellipuuroa.


Tein €uron kirpputoriostoksen viime talvena,
kintaille ja sukille, toimi hyvin.

Tänä syksynä käyttötarkoitus on muuttunut.