Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 27. tammikuuta 2011

Taas kirpputorilla

Tämä viikko on tuntunut pitkältä
olen ollut kotona.
Etupäässä hoitanut ulko-oven avaa ja sulje tehtävää.

Yksi päivä meni päänsärkyä pitäessä ja yksi yö valvoessa.
Tänä aamuna olin kypsä poistumaan hetkeksi
hallintoalueeltani.

Lukemista, alhalla oikealla todellinen löytö!

Ajattelin sen jatkokertomukseksi tänne blogiin,
kun odottelemme munien haudontatulosta.

VHS:t ovat lähes ilmaisia kirpputoreilla, ihmiset ovat
luopuneet nauhureista. Nämä näyttivät ihan uusilta.

Kakkukupuja on kyllä useita.
Tyttären kanssa laskemme tämän sortin tavarat yhteisiksi.

Yhtä ja toista juhlien laittamiseen ja tarjoiluun tarvittavaa on kertynyt
vuosien saatossa.


Tämä on kyllä vain kahden hengen kakulle.

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Onpa söpö kakkukupu...minullahan on se pienen pieni kakkuvuoka...siis just tuon kuvun alle mahtuva...voin vaikka kaivaa sen vuuan esiin jos vaikka innostuisit leipomaan...pian :) Mutta se kakku täytyis varmaan meidän syödä salaa kaksin kun se on NIIN PIENI ettei näille suursyömäreille riitä mikään!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tämä oli minunkin ajatukseni.
Kahden hengen kakku, ehdottomasti!

En kyllä muistanutkaan sitä vuokaasi,siis pikkuisia kakkuja tekemään.
Ongelma: tuleeko yhdestä munasta kakkupohja?