Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 4. tammikuuta 2011

Lapsityövoima vs. opetustilanne

Kaksi rohkeinta nousi lehterille,
loppukaarti pakeni, mikä minnekin.



Poikanen ihastui uudenvuoden aikaan imuriin.
Puilla lämmittäminen tekee imurin tosi mukavaksi
ja ihan tarpeelliseksi kotitaloudessa.

Kotini siivouksen suhteen olen hieman asenne-
vammainen. Se kohta siivotaan jota ei enää jaksa katsella.

Siis minulla on siivottua läikittäin.

Tässä on NIIN pailon roskia
tätä pitää AINA imuroida




3 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Kuule, minunkin joulusiivoukselle kävi niin, siivosin läikittäin sieltä, mikä enimmin silmiin pisti. Nyt sais jo taas noita silmäpistoksia tulla useamminkin.

Millan kirjoitti...

Voi, olisipa minullakin tuollainen innokas imurinkäyttöapulainen! Kissat näyttävät lievästi järkyttyneiltä. Ne eivät taida rakastaa siivouspuuhia.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sirkku, Sinun kohdallasi sen ymmärtää sen läikikkyyden, saat varmasti päiväsi täyteen muutenkin.

Minä, yksin-eläjä, häppeisin jos ossoisin!

Millan, minä kyllä annoin pennuille sitä siedätyshoitoa imurilla, olis varmaan pitänyt pitää virtaakin päällä?!