Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 21. tammikuuta 2011

Kulu aika, tule kevät

Clint 20.10.2010

En oikein jaksa innostua enää tästä talvesta, enkä lumesta,
eikä pimeyskään, enää viehätä.

Lohdutin itseäni katselemalla viime kesäisiä kuvia,
kontrasti oli liian suuri ikkunanäkymään.
Siirryin syksyyn, tässä lokakuisia kuvia pihalta.


Surullista on tämänkin kuvan anti, siellä näkyy vielä,
Aamu(vaalea vasemmalla), Tyyne(seuraava oikealle),
Beatrice(vaalea oikealla), Mustista Martoista ei saa selvää,
kuitenkin vain kaksi selvisi. Tuskinovat tässä kuvassa
niilähän oli poikaset.
Heikki siinä on niin ISOA poikaa.
Kuvan olen ottanut viikkoa ennen verilöylyä.

Kunhan nyt päästäisiin
huhtikuuhun, olen ajatellut
silloin panna hautomakoneeseen
virran päälle ja sinne ainakin tusinan munia!

6 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Uudet elämät virkistää vanhojen eläjien mieltä. Ihmiselämässä- kanaelämässä.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Niin minäkin ajattelin, kun tulin taas niin surulliseksi!

Anna kirjoitti...

Oi ihanaa! Alan heti miettiä ainakin yhden arabialaisen nimen!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Minnakin ehdotti uusia nimiä, siis tiedoksi, avaan uuden lokeron johon kirjataan uusia nimiä!

Anna kirjoitti...

Tämä nimien keksiminen onkin meidän yhteinen pitkäikäinen harrastus, että mitä nimiä erilaisille elukoille. Aina yhtä hauskaa.

Maria Veikontytär kirjoitti...

...ja miten tärkeä tehtävä, harkitun ja huolella valitun nimen antaminen kanalle. Sanoisinko että se on ehdoton edellytys täysin stresittömälle elämälle:)
Antaa kuvan vapaasta elämästä!