Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 17. tammikuuta 2011

Kotipolkuja

Tämä matka omasta pihasta "tien varteen"
on muodostunut minulle tärkeäksi mielen
sopeuttamismatkaksi.

Suuret puut ja asumaton taival, edessä ja takana,

Lähtö tapahtuu useimmiten päivällä
se antaa aikaa ajatella edessä olevaa, muuta
maailmaa, tehtävineen ja ihmisineen.

Palatessa sielu ja silmät saavat nollautua, unohtaa
kiireet, ja valmistautua siihen elämään jota minulla,
itselleni ihmeeksi, on mahdollisuus elää, vaivoineen ja iloineen.

Tämä matka on minulle kirkon käytävä,
pois ja luokse.


Hiirten kotipolku
Mitä varten nekin tekevät tätä polkua,
talvella sen näkee, onkohan se siinä kesälläkin.

Vasemmalla navetan kivistä rakennettu ajosilta,
oikealla sisäänkäynti ja takaovi
navetan seinän alle.
Oletan että koti on siellä, siellä on ruokavarastot
kanojen jyvät!

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Totaalinen on se ero, mitä löytyy tien kummastakin päästä. Minulla ainakin olisi kiire päästä perille siihen tien kotipäähän.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Minä tunnen olevani ihan siunattu, molemmissa päissä on Rakas koti, toisessa tyttären ja toisessa oma.

Onneksi, kuitenkin vielä oma on se tärkeämpi. Poikanen olisi kyllä valmis sijoittamaan minut omaan kotiinsa.
"Nukkuisit minun ja Äitin vieressä"