Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kaalikääryleitä



Kaalia, keitettyjä ohraryynejä, porkkanaraastetta,
kuullotettua sipulia, munia, siirappia,
mustapippuria, inkivääriä ja suolaa









Ovat nyt uunissa, kuva myöhemmin illalla...

5 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Tuohon voi vain sanoa:
"Ei voi olla totta!!"
Ja arvaa sitten, mitä se tässä yhteydessä tarkoittaa. Olet kuullut sanonnan "vesi kielellä".

Maria Veikontytär kirjoitti...

Olen kuullut:)mekin tykätään kaikki (-Poikanen) puolukka hillon kanssa.

Vuodenaika ei vaan ole ihan paras mahdollinen, mutta syksyllä mehevästä kaalista, oih ja voih!

Hirnakka kirjoitti...

Ikinä en ole saanut kokonaista kaalikäärylettä syödyksi, olen saanut lautaselleni vain pahoja. Nyt herahti vesi kielelle ja tekee mieli kokeilla itsekin. Kiitos inspiraatiosta!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kyllähän kaali on vähä niitä "rajatila" ruokia.
tykkää tai sittem ei, ei kannata opetella ennenkuin syksyllä sitten.

Pelkistä kasvisraasteista ja riisistä sisus, on jo ihan toisenlaisia:)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ai niin, unohdin, kerran tein erään kokeilevan kokin ohjeella: kiinankaalia ja kirjolohta ja riisiä!

Ei ole mielitehnyt toista kertaa.;(