Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 13. tammikuuta 2011

Joka päivän jälkeen on aikaa vähemmän

Olen viime aikoina tuntenut kovasti tarvetta tehdä... jotain?
Yksi inhokki sanoistani on harrastaa, siis en harrastaa,
tunnen itseni:
se ei olisi mitään kerhoilua, yök!
eikä hikoile ja hengästys juttukaan,

sen pitäisi jotenkin rakentaa minua,
siitä pitäisi jäädä jälki, edes minuun itseeni.
???


Haluaisin kyllä upeat kukat ikkunalle
haluaisin sopusointuisen puutarhan, mutta, ei oikein!
Sitkeää puurtamista ja säännöllistä, hupsis!

Keräily? Sitähän minä teen ihan luonnostaan,
kerään kaikenlaista, vailla päämäärää ja intohimoa
kaivelen sahajauhoja.

Suljin portin kansatieteisiin ja arkeologiaan jo silloin
kun päätin: ei lukioon.


Ja sitten pitäisi päästä eroon TURHASTA rajoittavasta itsekritiikistä!

Avasin laatikon joka on ollut kauan kiinni. olisiko apua,
mietin?

7 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Jonkun mielestä sinä varmasti jo "harrastat" yhtä ja toista. Sen verran täytenä elämäsi tässä blogissa näyttäytyy.. Silti sitä tosiaan kaipaa aika ajoin jotain uutta, myös omien rajojensa venyttämistä. Tuo laatikko näyttää semmoiseen oikein mielenkiintoiselta :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Siellä on vesivärejä, pastelliliituja, hiiltä, tussia, teriä. papereita ja paljon muita
tarvikkeita, olleet haudattuina useita vuosia.

Tämän bloggaukseni myötä kaivoin yhden luonnoslehtiön esille.
Huom! En tosiaankaan ole taiteilija
jonkinmoisia rajojen rikkomisia olen yritellyt, josko... ?

Anna kirjoitti...

Oi mikä aarrelaatikko! Nyt kynät ja pelit soimaan, ihan ilolla, ei kritiikillä, eli kainostelulla vaan hauskuudella!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Anna, millä aloittaisin?
Mihin pyrkisin? Aloittaminen on niin kamalaa, tyhjä paperi edessä ilkkuu minua!

Anna kirjoitti...

Aloita ilman mitään esittävää, leiki ja innostu vain väreistä, läiskistä, tunnustele miltä materiaalit tuntuvat ja miten niitä yhdistelee, miten vesiväri leviää, kirkkaita värejä, vaaleita värejä, hiiltä sekaan jne. Niillä saa hauskasti pään auki ilman alkupaineita ja on hauskaa. Nautinto suorastaan.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Anna, tänään otan myös värejä esille
ja teen jonkun tajunnan räjäyttävän
TAIDETEOKSEN! Minulle!

Anna kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta :) Tuo on juuri oikea asenne, ihan itseä varten.