Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 31. tammikuuta 2011

Henkilökohtaista



Nyt on käet kippeet!
Onhan tämä vaiva ollut nähtävissä jo vuosia.
Ensimmäiset runtelevat muutokset tapahtuivat vasemman
käden pikkusormen ulommassa nivelessä.

Yksi pieni nivel terrorisoi tätä muuta minua
yhtä jaksoisesti useita vuosia.
Siihen aikaan jouduin paljonkin tekemisiin
lääkärikunnan kanssa, muissa vaivoissa.

Pyytelin ihan tosissani moneltakin että pannaan naps poikki!
Kukaan ei ottanut tosissaan, minä olin!

Viime yönä heräilin useaan otteeseen, särkylääkettä
otin jo illalla, se oli enemmänkin kurkkukipuun,
sormissa ei vielä tuntunut silloin suuremmalti.

Nyt tuntuu, auts, oih, ja voih!

Tänään tästä blogista taisikin tulla oikea
Mummo-blogi

Avaan uuden tunnisteen:
Kipua ja vaivaa



6 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Onko kyseessä nivelreuma vai joku muu nivelsairaus.
Saatko kortisonia.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ei ole reumaa, se olisikin tosi paha vaihtoehto, tavallista artroosia, pikkunivelissä.

Särkylääkkeitä vain Buranaa nykyisin,
kuuntelen aina ensin, kannattaako lääkitä;)

Turhamainen en ole ollut koskaan, mutta surettaa nyt, sormet ovat niin RUMAT!
Eikä taida auttaa muu kuin pitsihanskat?!

Millan kirjoitti...

Tuttua turinaa..eikä ole mikään leikin asia yrittää puljata jääkylmissä pesuvesissä tai lumenluonnissa tulehtuneilla nivelillä. Pitsihanskat vois kyllä piristää mieltä, mutta muutoin suosittelen lämmintä villaa :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Olkoon nyt puljaukset:)
Olen kyllä melkoisen paljon ollut paljain käsin (jätän yleensä kintaat ja muut milloin minnekin.
Siis karvavuorirukkaset käteen tänään.

Kyllä lohdutukset lämmittävät kovasti!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Jälkeen jäänyt ajatus:
Minä arvostan kovasti jos ihminen kertoo vaivoistaan, niissä näkee paremmin sen ihmisen!
Paremmin kuin kiiltokuvissa.

Monta kertaa en pysty heti kirjoittamaan mitään, lohdutustakaan, pitää ensin miettiä...

Sirkku kirjoitti...

No sittenhän Sinä voit pahana päivänä lohduttautua: "onneksi tämä ei ole reumaa."