Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Sunnuntain aamuhämärä

Salomaan torpassa heräillään...

...kömpivät äitinsä kainalosta...

...hyvinkö nukuit kirpun kokoinen...

...hyvin! enkä ymmärrä ollenkaan, kuinka niin
en näytä ruudinkeksijältä?

Nyt lopeta tuo homma,
poikien on aika ruveta aamutorkuille!
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)