Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 28. syyskuuta 2010

Käydään kaupassa

vii-

si kuu-

si

seitsemän ja kahdeksan. Minä tiedän, seuraavissa
polkupyörätelineissä, niissä kahdessa,
niissäkin on kahdeksan.

Se ei olekaan tämän pelin tärkein asia.
Minun mielestäni se on että me yhdessä, yhteen ääneen
kävelyn tahdissa selkeästi tavut erillään:

YK SI KAK SI KOL ME ....

En tiedä miksi mutta niin tehdään, joka kerta?

P.S. Ja minulla on aikaa, siis miksi ei.

Ei kommentteja: