Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 25. syyskuuta 2010

Joskus on rauhallista ja joskus...

Kävin äsken hakemassa IsoVeljen ja Poikasen
päiväksi maalle.

Huh huh! On kuin pommi olisi räjähtänyt!
Poikia, pieniä kissoja, isoja kissoja, hätäinen koira
ja kaikki pitäisi tapahtua HETI!!!

Tulin hetkeksi koneen äärelle, jospa savu hälvenisi
ja uskaltaisin astua takaisin tapahtumien keskipisteeseen.

Ei kommentteja: