Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 24. syyskuuta 2010

Ellinooran esikoinen

Juuri kun sain melkein muistokirjoituksen julkaistua,
tämä piskuinen kissapoika aukaisee silmänsä,
nousee huojuville jaloilleen (kuten veljensäkin).

Kyllähän reilu kolme viikkoa on pitkä aika
kissanpojan silmien aukaisun odottamiseksi.

Ensimmäisen kerran, tätä ihmettä kuvatessani,
huomasin Ellinooran selvästi hermostuvan
touhuistani.


Ei kommentteja: