Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 28. syyskuuta 2010

Oliskohan allakasta apua

Nuorempi veli


Esikoinen

Tässä sitä taas mietiskelen nimiä.
Minun mielestäni jokaisen olennon nimi on tärkeä,
kyllähän sitä ajan kanssa tottuu kummallisuuksiinkin,
olen kuitenkin aina yrittänyt etsiä jokaiselle
sen oikean.

Vaikeuksia oli, mikäli oikein muistan,
oman ainokaisen lapsenikin nimen löytymisessä.
Muistelen että kirjoiteltiin listoja joista sitte vedeltiin yli
niitä jotka eivät millään sopineet suuhun.

Se taisi olla ihan hauskaakin, vai eikö ollutkaan?

Ei kommentteja: