Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Kana-asiaa



Kanojahan ne.
Usein tulee mieleen tämän kirjan kuvitus, kun tulen
kanalasta. ansiokas kirja kertoo kanojen sairauksista
(Andersson).
En varmasti ole niitä jotka ovat valmiita rikkomaan lakia
eläinten lainmukaisen pidon vuoksi.

Huokaisen vain!

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Miten ahdistava ja surullinen näky...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Lohdullista on vain se että näiden kanojen elämä on tosi lyhyt.
Näin kuvan sellaisesta virikehäkistä jotka tulevat pakollisiksi lähitulevaisuudess (en muista vuotta). Minun kanani kuolisivat viikossa niihinkin.