Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Mahdottoman edessä...


... on nöyrryttävä. Sanoi minun Mammani.
Sanoi Hän senkin että: tavaran kanssa on hyvä hävitä.

Aamulla muistin että pajasta pitää hakea...
läksin hakemaan, avasin pajan oven

... eikä pienintäkään mielikuvaa mitä piti hakea.

Paja ei koskaan ole kuulunut minun unelmiini,
nyt minulla on kuitenkin sellainen.
Vehkeitä ja vempeleitä!
Sujuvasti osaan käyttää renkaan vaihdossa tarvittavia,
tarkastaa ilmanpaineen renkaista,
lisätä nesteitä: Öljyä, vettä ja pesuainetta, kenties jarrunestettäkin.
Ja siihen 15 vuotiaaseen vaihdoin jopa katkojan kärjetkin.

Siinäpä ne hommat, mutta paja minulla on kuitenkin.

Ei kommentteja: