Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 3. syyskuuta 2010

Sisarukset

Ellinoora ja Vappukukka ovat siis sisarukset.
En muista tapahtumaa joka rikkoi heidän välinsä,
vaikka kyllähän kissa on niin monimutkainen olento,
ettei sellaista ole välttämättä edes ollutkaan.

Katsokaa nyt tätä kuvaa.
Ellin synnyttäessä, ihan pahimmillaan parkuessa,
Kukka tuli ihan viereen katsomaan,
haluan uskoa että oli hän ihan huolissaan.
Lieneekö Elli edes huomannut, vaiko ei vain välittänyt.

Tämän tilanteen soisi jatkuvan tulevaisuudessakin.


Elli on kyllä aika taitamaton lasten hoitamisessa.
Tulee ihan mielellään syömästäkin suoraan
lasten luokse, vaikkei oikein hallitsekaan tilannetta.

Voi olla että joudun opettamaan
suolen ja rakon toimittamisenkin.

Pumpulia kostutetaan lämpimällä vedellä
ja sivellään perä-aukkoa kohti,
että saataisiin refleksi toimimaan.

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

No Johan!!! Toiset pikkuruiset!!! Oihhhhh!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ihan Sinun iloksesi Anna :)
Ei tule enempää, mikäli minä yhtään mitään tiedän anatomiasta. Seuraavien kaksosten äiti olisin minä, koskapa olen ainut narttu, heidän lisäkseen, tässä talossa.

Salomaan päällä on varmaankin räjähtänyt joku lisääntymishormonipommi, ei tätä muuten voi selittää ;)