Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 20. syyskuuta 2010

Lähdössäkö?

Nuppuseni, Pikkuiseni, maailma on avara.
Minä olen ajatellut että Sinä jäisit ihan kokonaan tänne
Mamman kissaksi.
Sinä kasvaisit ja minä pienenisin.
Luulenpa että Sinä elät vielä kauan minun jälkeeni.

Niin se tämä elämä meitä kuljettaa.

Ei kommentteja: