Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 7. syyskuuta 2010

Matkantekoa

Uskon että on muitakin kuin minä, joita joskus
koskettaa syvästikin hyvin arkipäiväinen asia.

Minua kosketti tänään koppakuoriainen.

Mamma, miksi se on tuossa?
Minne se on menossa?
kysyi Poikanen

Kyykistyin minäkin, enkä osannut vastata.
Katselimme koppakuoriaista joka määrätietoisesti
ylitti laajaa asvaltoitua aluetta.

Poikanen ei saanut vastausta ja minä jäin ajattelemaan
mistä se tuli ja minne se meni.

Ei kommentteja: