Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Suklaakirsikka

Enpä paljon houkuttelevampaa hedelmäpuuta voi kuvitellakaan
kuin suklaakirsikka. Kotimainen ja kauniisti rakentunut.

Itsepölyttyvä mutta hyötyy muista kirsikkalajikkeista.
Voisiko enemmän edes toivoakkaan.

Ajattelin istuttaa se keskelle perennapenkkiä.

Siinä se vanhenisi ja tuottaisi satoa
kauan minun jälkeenikin.

Ei kommentteja: