Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 14. syyskuuta 2010

Kukko kiekuu!

Tietysti kukot kiekuvat.
Kiekuminen on reviirin merkkausta, ei uroskoiraakaan
saa lopettamaan virtsamerkkien jättämistä.
Aamulla aikaisin, kyllä niinkin. Minun kukkoni kiekuvat
ympäri vuorokauden, talvellakin, umpipimeällä,
kanalassa orrella ollessaankin.

Reviirihän on melko pieni alue, mutta jos ne kuljeskellessaan
(siis kukot) näkymättömiin toisistaan, aloittavat ne heti
raikuvan kiekumisen. Ilmoittelevat toisilleen -Hei me ollaan täällä!-
Kanat ovat silloin nopeita reagoimaan kukkojen varoituksille.

On siinä varmaan sellaista urosteluakin,
mutta tärkeitä viestejä parvelle, kuitenkin.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Komeita poikia ovat nuo sinun kukkosi. Tietysti kieunta kuuluu asiaan. Minusta se on oikein mukava ääni. Onneksi kanalassamme on paksut seinät ja naapurien koirat pitävät niin pahaa meteliä, ettei meidän Jooseppi ainakaan ketään muita häiritse :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Saanenko esittää pyynnön, ottaisit kuvia kanalassasi ja kirjoittaisit jotain kanoista ja tietty kukosta, kun Sinulla on tuo taito :)