Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 11. syyskuuta 2010

Ellinooran äitiys

Kyllä kissaäiti on kissaäiti,
vaikka se tulisi kohdalle hieman vanhempanakin.

Olin epäileväinen Ellinooran sopeutumisesta hyvän äidin rooliin.
Turha huoli oli se. Pojat kasvavat kuten Vappukukan tytötkin.

Se mikä on ollut ihmettä minulle, on se että Ellin sietokyky
kaikenlaisia asioita ja tapahtumia kohtaan onkin
äkkiä aivan loputon. Ei ensimmäistäkään sähähdystä
millekkään tapahtumalle.

Sisu ja Nuppukin saavat käydä kurkistelemassa
serkkujaan aina kun sattuvat kerkeämään.

Ei kommentteja: