Laiskan aamulenkki

Liinus viettää vielä yöt ulkona.
Hän on kuitenkin heti valmis lähtöön kun kuulee
minun liikkuvan metsään päin.

En todellakaan lähde heti aamulla millekään oikealle lenkille,
hengittelemmepä vain raitista ilmaa
ja päivitämme mahdolliset yön tapahtumat.

Liinuspa ryyppäsi kenkien pesuvadista.

Rouskumetsiin en ole täällä päin Suomea löytäytynyt.
Nämä lähimetsät on jossain vaiheessa ojitettu,
lieneekö se syynä rouskujen puuttumiseen.

Mielenkiintoista olisi tietää milloin tämä on palvellut
kuorma-auton ohjaamona, siitä on varmasti kauan.
Se on omassa pihassa.

Tapan tämän

Onneksi se lähti!
Ja äiti jäi minulle.

Vasen silmäkin on jo ihan auki!

Tavattu itse teossa

Tätähän minä eilen epäilin!

Kun nousin ylös tänä aamuna,
Ellinoora oli kaikessa rauhassa katselemassa
keittiön ikkunasta sumuista aamua. Siispä otin kameran
ja hiippailin katsomaan...

Voitaisko vaikka pelata?

Ensimmäinen peli:
Pelin kulku noudatti melko tarkoin tekijöiden sääntöjä.
Tuttu ja turvallinen, vaikka manner oli vaihtunut,
sitten lapsuuteni.

Ennen toista peliä olin hetken selin,
pelivälineet olivat jo jaossa.

Mitenkäs nämä rahat olet jakanut tällä tavalla?

Äsken oli liian vähän rahaa, pitää olla niin paljon että voi lentää!

Minulla on vähemmän.

Älä huoli Mamma minä maksan Sinunkin matkat!

Ja peli alkoi!
Elämäni vaudikkain lautapeli,
lentelimme emmekä käännelleet nappuloita
kuin silloin tällöin!
Lensimme yhdessä tuonne ihan etelään, ongelle, pelkäsimme haita,
lensimme takaisin syömään pohjoiseen banaaneja.

Lentojakin maksoimme silloin kun muistimme!

Rahaa sai pankista kun vain haki.

Voi pojat että oli hauska matka!

Nakkituuvingin teko meinasi ihan unohtua.
Suosittelen sydämestäni tätä peliä kaikille!

Pientä painia

Ellinoora ei poistu lähituntumasta jos
kamerassa on virta päällä.

Tämä on niin riemastuttavaa kun kerkesin
ajatella että tästä painijasta ei tule "kissakaan".

Lyhyiä ovat erät näissä otteluissa.

Peikko on nukkunut koko ajan tämän sänkyni alla, kuten ennenkin.
Minä muutin "Poikasen huoneeseen".
Helteellä en kestänyt Peikon huokailuja ja paikan vaihtamista
ja ihan vain muuten minun herättelyäni.

Nyt olen luullut ettei Peikko nouse sänkyyn, hah haa!
Hän on vain siivonnut jälkensä ja ollut varuillaan,
kuullessaan minun nousevan ylös toisessa huoneessa.

Siis Peikko on nukkunut koko ajan Ellinooran ja
pikkupoikien vieressä.

Oliskohan allakasta apua

Nuorempi veli

Esikoinen

Tässä sitä taas mietiskelen nimiä.
Minun mielestäni jokaisen olennon nimi on tärkeä,
kyllähän sitä ajan kanssa tottuu kummallisuuksiinkin,
olen kuitenkin aina yrittänyt etsiä jokaiselle
sen oikean.

Vaikeuksia oli, mikäli oikein muistan,
oman ainokaisen lapsenikin nimen löytymisessä.
Muistelen että kirjoiteltiin listoja joista sitte vedeltiin yli
niitä jotka eivät millään sopineet suuhun.

Se taisi olla ihan hauskaakin, vai eikö ollutkaan?

Käydään kaupassa

vii-

si kuu-

si

seitsemän ja kahdeksan. Minä tiedän, seuraavissa
polkupyörätelineissä, niissä kahdessa,
niissäkin on kahdeksan.

Se ei olekaan tämän pelin tärkein asia.
Minun mielestäni se on että me yhdessä, yhteen ääneen
kävelyn tahdissa selkeästi tavut erillään:

YK SI KAK SI KOL ME ....

En tiedä miksi mutta niin tehdään, joka kerta?

P.S. Ja minulla on aikaa, siis miksi ei.

Tulevaisuuden varalle

Tämä tarpeellisuus oli aivan unohtua.
Ensimmäisen kissamme (Ville, Vili) pentuna ollessa huomasin
että jos kuljetukoppa on aina esillä, kissa ei koskaan
opi pelkäämään/kammoamaan siihen joutumista.

Varastoon jäi vielä kolme, olivat joskus kaikkikin käytössä
yhtä aikaa, silloin kun jaksoin vielä tehdä
eläinsuojelutöitä.

Siispä äkkiä yksi sisälle.
Heti se sai ensimmäisen tutustujan uumeniinsa.
tietysti se oli Nuppu joka on selvästi
rohkea tyttö, Sisu nimestään huolimatta
on hyvin varovainen kaiken uuden kohdalla.

Saisinko ? Elli, jookos yksi pieni muisku?

Peikon ja Ellinooran syvä ystävyys

Vain ihan vähän suostuttelua...

No, olkoon menneeksi, yhdessä ja ihan pikkuisen!

2 x 2

POJAT

• äiti, Ellinoora Wilman tytär
• isästä ei tietoa
  
• syntyivät torstaina 2.9.2010,
• Salomaan torpan kammarissa
• minun sivusta vedettävässä sängyssäni
• esikoinen klo 18, jonka syntämässä oli tragedia-aineksia
• nuorenpi klo 18.30, plopsahti täysin ehyessä pussissa kuin korkki
• ei vielä minkäänlaisia nimiä
  

TYTÖT

• äiti, Vappukukka Wilman tytär
• isästä ei tietoa
• syntyivät sunnuntai-lapsina 18.7.2010
• Salomaan torpan keittiön lattialla nopeasti ja helposti
• esikoinen klo 22.30, sai nimen Nuppu
• kuopus klo 23.30, nimettiin Sisuksi
• synnytyksessä mukana doula, joka myös kummiksi nimettiin

Olen hyvin iloinen ja onnellinen kaikista heistä,
tämä kaikki löytyy kyllä täältä blogistani, halusin vai sen kaiken tähän
omalle sivulleen kuin se olisi

SYNTYMÄTODISTUS

Rohkea ja vähän rohkeampi

?

Silmää nopeampi isku!

Nopea pakki.
Pelastaja saapuu taka-oikealta.

Etana ja minä

Jaoin viimeiset puusta pudonneet
etanan kanssa tasan.

Etana jäi voitolle, jos suhteutetaan
esimerkiksi saajan elopainoon.

Se näytti ihan tyytyväiseltä
kun poistuin paikalta.

VETTÄ VETTÄ VETTÄ ! ! !

Kun on omasta kaivosta kaiken veden oppinut saamaan
on ollut sielua kirvelevää laskea "kunnan vettä" kraanasta.

Olen jälleen OMAVARAINEN.

Äidin ylpeyttä

Tämä Martta kerkesi olla jo aikuisten
parvessa muutaman päivän,

hänen ainokaisensa oli aivan lohduton
piiskutti ja visersi kanalassa koko ajan.

Eihän sitä kestä minkään lajin äidin korva,
Martta palasi hemmotellun poikansa luokse.

Nyt yhteiselo on tiivistä, ei edes Keisarinna
pelota tätä emoa. Eipä silti Aleksanteri on silmä kovana
ja seuraa kuin lakeija näitä näytöksiä.

Martan hyvin kuninkaallinen ryhti ei petä hetkeksikään.

Sunnuntain aamuhämärä

Salomaan torpassa heräillään...

...kömpivät äitinsä kainalosta...

...hyvinkö nukuit kirpun kokoinen...

...hyvin! enkä ymmärrä ollenkaan, kuinka niin
en näytä ruudinkeksijältä?

Nyt lopeta tuo homma,
poikien on aika ruveta aamutorkuille!

Hulabaloo-iltapäivä

Jäätelöä tulomatkalla ja Mammalle tuliaisiksi
omena-kaurapaistoksen resepti.

Ymmärsin vihjeeksi.

Keisarinnan kolttu ja romantiikkaa

Suorastaan hirvittävän näköisiä nämä kanat.
Aleksandran ryhti vaan kohentuu mitä kurjemman
näköiseksi nuttu muuttuu.

Puuliiteri lienee ollut tuossa vuodesta 1949,
täällä on rakennuksiin maalattu rakentamisvuosi.
Miten paksu kerros lieneekään kariketta pohjalla.

Olen huomannut että kesä on tehnyt Nikolaista miehen,
Hyvin Aleksanterin tapaisen.

Selkeästi omaa kanalaumaa en ole huomannut ennenkuin
ihan viimeaikoina, Tyyne on ruvennut nousemaan
kanojen joukossa, se on selvästi jo keisarinnasta seuraavana.

Tänään hämmästyin minullahan on kaksi A-kukkoa ja
kaksi A-kanaa, en usko että tulee ongelmia.

Mielenkiintoista!