Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 1. maaliskuuta 2011

Tuliaisten kimpussa

Paras tuliainen,
on sellainen, Mamman mielestä,
jota ei syö lapsenlapset, rakaskaan,

eikä raiskaa kissat,
eikä nielaise ahne koira.


Parasta on se minkä saa säilöttyä sydämeensä
aarteekseen.
Nostaakseen sen yksin ollessaan seurakseen,
lohdukseen, ilokseen ja vain muistellakseen.

Hyvät ystävä-asiat ovat investointeja
tulevaisiin päiviin.

Kiitos Ystävät kun kävitte!
Kiitos viiksille siellä kotona terveisistä!

3 kommenttia:

Janita kirjoitti...

KIITOS ITSELLESI! Oli kiva käydä :D
Viikset täällä kiittävät terveisistä, millin ovat taas kasvaneet eilisestä...

Partapappa kirjoitti...

Pakko vastata kommenttiis (lisää kipua). Harvinaisen pal veti suupielii ylöspäi.

Ja onhan ne ystävät just sit mukavin täs elos, tai ainaki samal viival ku muut mukavimmat.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos Janita!
Yksi onnellinen syö karkkeja ja katsoo Oiva Tumpeloista.

4 onnellista riehuu LATTIANRAJASSA ja tappaa kiinni saamiaan elikoita.

Peikon onnet siirtyivätkin annospaloiksi, Poikasen annostelemiksi.

Minä hykertelen kuin kermaa saanut kissa!

Partapappa;
Jos suupieltä vetää ylöspäin on kyseessä kasvohermohalvaus.
Jos molempia, voipi syynä olla vaikka hyvä mieli ;)