Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 28. helmikuuta 2011

Iloista odotusta...

Torpan valmiusjoukot järjestätyvät,
tarkenpaa vastaanottoseremoniaa ei
ole vielä paljastettu.

Kaikki kuitenkin ovat jo valmiudessa.

Tervetuliaskahvit on varma juttu.

Yllätyksettömät tutut kerkesivät ennen niitä
odotettuja.

Nostin leipomani mustikkapiirakan kaappiin
ettei tule syödyksi (ainakaan kokonaan)
ennenkuin He ovat perillä.

Ensiksi on keskusteltava tulijoiden kanssa miten tästä
vierailusta tiedotetaan!

On muuten sen tasoinen vierailu.
Minä olen hyvin iloinen!

6 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

HAUSKAA!!
Varmaa mielusii vierait, ku kissatki noin parveilee. Ja mä ku viel luulin, et meil on pal elukoit sisäl...

Sirkku kirjoitti...

Ja jos Sinun vieraasi reitti olisi kulkenut meidän kulmilta, olisin lykännyt takamukseni vieraasi koslan kyytiin ja tullut kuokkavieraaksi.(Maatalouskoululainen tuossa sanoi: "Älä siinä jossittele")
Olis vaan ollut aikamoiset ompeluseurat meillä! (ja taatusti oli teilläkin)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Partpappa;
Mieluisia olivat, ja ovat edelleenkin, ja oli mukava tavata.

Palaan varmaan tähän asiaan vielä.

Sirkku;
Et ikinä, ikinä pysty tulemaan tänne kuokkavieraana, olet aina odotettu!

Matka oli kävijöillä pitkä, olisin kyllä pitänyt pitempäänkin.
Sain kaksi halausta :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Partapappa;
Eikä kuvassa ole edes kaikki, muutama makoilemassa "pankolla".

Katjusha kirjoitti...

Mahoton määrä karvaisia kavereita :)
Täällä tuntuis kovasti viihtyvän. Taidankin heittäytyä lukijaksi!

Kiitos jättämästäsi kommentista, olin kovin otettu siitä. Sitä jotenkin kokee eläinasiat niin lähelle sydäntä että huoli tulee itsellekkin kun lukee toisen hädästä. On niin riittämätön olo kun ei pysty juuri mitään tehdä kuin olla hengessä mukana....

Maria Veikontytär kirjoitti...

Katjusha;
Hyvin sanottu mahoton!

Keräisin varmaan hiiretkin joukkoon (on jo yksi yritys) jos se ei olisi niin mahdottoman typerä teko.

Eläin asioissa olen lähes holtittomaksi tullut. Blogi näkyy olevan hyvä itsekontrollinkin vuoksi.
Näissä merkeissä, tervetuloa sydämestäni toivotan Sinulle