Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Hyvästien aika


Clint on ollut nyt yksilöllisessä,
tehostetussa hoidossa.

Toipumista ei ole tapahtunut.

Iltaan asti on aikaa.

11 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Hui-hui, kun pelästyin, mutta ei se pelästyminen ihan aiheetonkaan ollut.

Janita kirjoitti...

No voi sentään :(

Maria Veikontytär kirjoitti...

Taisi tullakin hurja otsake, ei ollut tarkoitus ihan säikäyttää ketään.

Minä olen ihan höperö, tämä on mitä selvin esimerkki.
Kukkoja tulee ihan varmasti, varmemmin kuin kanoja.

Jokaisesta riesastakin tulee minulle hyvin äkkiä YKSILÖ.

Clint jäi niin kiinni äitiinsä, poika ressu, pienikin maailma oli liian suuri ja pelottava yksin.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Janita!
Tiedän että on oikeita suruja ja sitten niitä toisia.
Mutta minä olenkin TTT = Turhaa Tunteilua Tuotantoeläimistä

Partapappa kirjoitti...

Kana pölkylle ja pää poikki ja pataa.

anna kirjoitti...

Voi ei... Mikä suru... Ihana oli seurata Clintin kasvua ja kehitystä. Toivottavasti se saa kokea ihmetoipumisen tänään!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Partapappa!
Clint parka on niin nuori ja pienikasvuinen että syömättä jää.
Vieroituskaan ei onnistunut ÄitiMartalta ,joten kitumista on on ollut.

Anna!
Tämä on se surullinen puoli tässä harrastuksessa. Ei ole Clintissä ytyä kasvaa kukoksi, siksi kai tämä hiipuminen. Liian kiltti kanalankaan tuuliin.

Keväämmällä haudontaa!
Sieltä Sinulle kummipoika/tyttö :)

Karhunvatukka kirjoitti...

Hei, en ehtinyt hätkähtää yllättävää otsikkoa, kun samalla näkyi osa Clintin kuvaa.
Tiedän, että kaikki eläimet ovat sinulle rakkaita yksilöitä.
Niin ovat ihmisetkin tärkeitä sinulle.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sinulla jos kenellä on ollut ihan aitiopaikka katsella kehitystäni tähän suuntaan.

Uskon kuitenkin että arvojärjestys on säilynyt oikeana. Vai?

Onhan niitä vuosia ollut jolloin eläinkunta on ollut viemässä...

a-kh kirjoitti...

Alkaa Itäpuukin jo olla tämän otuksen oloinen.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Piti ihan aamupäivä mietiskellä mitä tarkoitat!:)

Itsestäsikö ajattelet näin?