Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 31. maaliskuuta 2011

Linnut palaa ja lumet sulaa

Pihavaahtera,
jossa näin keväisin, ennen lehtiä näkee
kaikki ne linnut jotka jotka ovat tulleet jostakin.

Ulkoportaiden edessä, kokeilin jo aamulla,
ilman kahvikuppia tuntuuko samalta kuin edellisinä keväinä,
tuntui, samalta.

Oli siellä tänä aamunakin monenlaisella äänellä
piipittävää höyhenmyttyä, lajeista viis,
joku tarkoitushan se tällä näön heikkenemiselläkin
lienee.

Minulle se on että Luojan lintuja ovat ja aamulla
tuovat hyvän mielen tullessaan. Lajista riippumatta.

Meillä oli iltapäivällä treffit
Isoimman kanssa, klo14.00.

Olimme oikeassa ajassa, melkein.
Treffit olivatkin perjantaina, siis huomenna.

Näimmehän samalla miten kadut sulavat kaupungissa.

2 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Mukavat muistot tulee mielee alemmast kuvast. Nykyää ei enää kehtaa mennä lätäkköö istuu, niiku pienen. No, sinnehä rojahtas eikä ylös pääsis. ;D Voi sentää kepil viel auttaa vettä paikast toisee...sillo ku kukaa ei nää... ;DDD

Maria Veikontytär kirjoitti...

Partapappa,
Poikasen kanssa on muistunut mieleen monia hommia jotka muuten olisivat varmaankin painuneet jo unholaan.

Se purojen teko on vielä edessä, kunhan lumet vielä vähän sulavat.