Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 21. maaliskuuta 2011

Suuria asioita

Minun kaveri pelkää pimeää

Sinäkin pelkäsit

Pienenä pelkäsin

Pelkäätkös vielä jotain?

En. Tai pelkään, kummituksia.


Sitten kun minä olen 7 vuotta, en enää pelkää

Mutta sitten kun Sinä kuolet, minä olen surullinen

Minulla ei sitten ole enää Mammaa.

7 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Lasten maailmanjärjestys on noin mutkaton ja he pitävät siitä, että kaikki asiat puhutaan valmiiksi, jos jotakin joskus tapahtuisi.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sirkku;
Se onkin niin sydämeen käypää! Eivät väitä vastaan, meillä on kyllä tapa puhua tälle ja isommillekin asioista niiden oikeilla nimillä.
Ikävästä ei tällä kertaa ollut puhetta vaikka olimme pitkän viikonlopun erossa. Surullisista asioista Hän kuitenkin halusi puhua.

Partapappa kirjoitti...

Voi kuinka ihana pikkumies!
Tollassii jo aattelee...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Mamman kainalossa on elämän monet kasvot tulleet tutuiksi. Niin Äitityttärelle kuin Hänen pojilleenkin.
Tämän nuorimman taitoihin kuuluu ottaa kuulijansa ja kuljetella heitä mukanaan.

Katjusha kirjoitti...

Pieni mies, suuri sydän!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Mahdoton poika kasvatettavaksi, niin nopea pyytämään anteeksi ja kiittämään että kasvattajilla on ongelmia mihin puuttuisi.
Ja Oi Mikä suutelija Hän onkaan!

Minä tietysti olen hyvin objektiivinen Hänen suhteensa;)

Rva Pulmunen kirjoitti...

on se. on se yks hurmur tuo mies!


p.s ootko muuten lukenut Sirpa Kähköstä? katoppa esim. Mustat morsiammet,tarinan alku.Kuopiosta ja savolaisuudesta selkeää kuvaa..