Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

...ja mielen vapaus...

Uskomattomat hankiaiset,
tällaisia ei ole edes pysynyt muistissa.

Ei tarvinnut suksiakaan, hanki kantoi silti!

Kun Peikko vihdoin uskaltautui
hiihtäjien perään, koirankin ilo oli huikea,
juoksua, pyöriskelyä ja hangen kestokokeiluja.

Hurja riemu kun kestävyys oli testattu!


Pajunkissoja, tietysti!

...ja saunaan...

3 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Ai-ai, kun tulee ikävä päästä juoksemaan pitkin hankia.
(Kangasniemellä sanotaan "hangenkieret". Oletko kuullut sanaa ennen?)

Unknown kirjoitti...

Voi vitsi ku hauskaa. Muistan hyvin ku kakarana jou'uin aina mammankaa viimesenä saunaa. Lopuks se laitto mut aina korvoo (saavii) pulikoimaa, ku peseskeli pyykit puhtaiks.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sirkku,
En ole kuullut hangenkieret-nimitystä. Lapsuuden hankiaiset kulkevat mukanani. Kierä jää, oli jäätynyt järvenpinta ilman lunta, huikaisevan liukas.

Partapappa,
Kyllä oli hauskaa Poikasellakin, vauvan kylpyammeessa on tähän asti saanut pulikoida, olihan tämä muutos tosi miehekäs kylpypaikka.