Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kalakeittoa ja mämmiä

Kalaruuat eivät tahdo tehdä kauppaansa.
Itäisissä provinseissa syntyneenä,
niihin on kuitenkin niin tottunut, ja vanhemmiten Äititytärkin
on oppinut kaipaamaan.

Suuri hämmästyksen aiheeni olikin, muutettuani tänne läntisiin
osiin Isänmaata kuinka vähän täällä onkin tuoretta kalaa tarjolla.

Matikka-aikaan olen saanut yhtenä vuonna keittoon
matikat. Eikä kukko-ahveniakaan ole ollut.
oi haikeutta!


Mämmiä on kuitenkin jo kaupoissa, tänään maistelimme
"uuden sadon" tuokkosellisen.

Isointa on hieman peloteltava sängyn petaukseen
ennen Äidin töistä tuloa.

2 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Kyl mul oli kalakiintiö monenmont vuotta täynnä. Ny viimosten viievvuode aikana taas alkannu maittaa. Mut kalasoppakiintiö tuntuu oleva eellee täys.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kala on siitä kummallinen että se kyllä jakaa ihmiset, jos ei nyt ihan kahteen, niin sitten useampaan "kastiin". Pappani kalasti, aina, nyt tuntuu siltä, ja olisi syönyt joka aterialla kalaa. Mammakin ja minä välillä protestoitiin :)