Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Nenäliinat taskuun

Liinavaatekomerot olivat viisikymmenluvun
käsityötaitoisten naisten ylpeys, luulen.

En kyllä voi sanoa tuota varmasti,
en muista kenekään käyneen katselemassa omia
aikojaan toisten komeroita.

Hyvinkin muistan pitsi-, revinnäis- ja koruompeleiden
mallien yhteisiä tarkasteluja naisten kesken.


Nämä nenäliinataskut olivat liinavaatekomerossa.
Ne pullistelivat sisällään pitämistään nenäliinoista.

Minullakin oli omani, mihin lienee joutunut.

Pitsireunuksellisia, revinnäistä nurkassa
ja koruompelu nimikirjaimet yhdessä nurkassa.

Ihan varmasti, ne olivat käytössä!
Niihin turistettiin ehta oikeaa räkää!!!

2 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Olihanne enne, kankaast tehyt, räkärätit. Ja pal parempii ku nykyset, paperiset.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Olivat vielä hyvin pehmeätä puuvillaa. Miesten nenäliinoja oli tietysti omalla Papalla, isoja, reunoissa raidat.

Niin isoja että miehet helteellä saivat niistä oivalliset hien kerääjät päähän.
Nurkkiin solmut ja lakki päähän.
Hain joskus Mammalta itsellenikin ja Pappa sitaisi solmut siihenkin.