Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 2. huhtikuuta 2011

Makeata mahan täydeltä

Tässä Mammalassa ei ole karkkipäivää.
Eikä paljon muitakaan yksilönvapaus-rajoitteita.

Enimmäkseen rajoitteet ovat Mamman eläkepäivän saldossa.
Uusia kokemuksia suon mielelläni Pojille
ja monta kertaa jo haluttu tai luvattu
karkki onkin muuttunut ihan muuksi.

Mutta suunnaton makean himo vaivasi jo Äititytärtä
aikanaan. Eikä Hänen poikansa ole sen kummempia.

Eilen Isoin lähti Poikasen ja Mamman mukaan,
tullessa kävimme ruokakaupassa ja toinen toistaan
yllyttäen haluamisineen makeata tuli ostetuksi
tavallista isompi määrä.

Ne kyllä syödään kerralla pois, ettei jää kaappiin ärsykkeitä
ensi kertaa varten.

Kiitos Janita tuomisistasi, jostain syystä tuomasi
ISO karkkilaatikko on vieläkin säästössä.
Kyllä sitä yksi ja toinen käy hivelemässäja
katselee anovasti!

4 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

joskus on pakko saada herkutella,lapsostenkin!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Katjusha,
Näin makealle persojen kanssa kuin Mamman pojat ovat, sitä ei vältä millään:)

Partapappa kirjoitti...

Vähä samaatapaa lipsuu täälläki, karkkihommat...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Hyvä että muillakin!
Minä lasken tämän lipsumisen:
ISOVANHEMPIEN KIISTÄMÄTTÖMIIN OIKEUKSIIN!