Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 1. maaliskuuta 2011

Äkkiä tänä aamuna...

...kanalassa oli täyskaaos.

Olin jakanut tasapuolisesti joka kuppiin,
kieltämättä tylsän mutta talviaikaan sopivan
aamiaisen.

Minun maailmani räjähtää usein ympärilläni,
ei pidä kyllästyä tähän ilmaisuun, sitä ei voi
muuten kertoa miltä se tuntuu.

Siis se räjähdys:
kaamea paniikin omainen juoksentelu, lennähtely,
ääntely sai minut sekunniksi ajattelemaan että kanalaan
on päässyt joku pienpeto.

Saatuani silmiini sen joka juoksi useimmiten edellä,
tähtäilin kemerallani, huteja tuli paljon.

Vihdoin sattui kohdalle,
joko syy alkaa selvitä?


Ei se ole sellainen peto kuin luulin...

...syötävä peto kuitenkin.

6 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Pient vaihteluu ruokavalioo ja puuhaa kanoille, hauskaa!!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tämä luomuliha onkin hyvin harvinaista talvisin.
Onneksi kana tappaa heti, ei jätä saalille mahdollisuuksia kuten kissa.
Voisinpa kenties joskus sortua hiiren pelastusoperaatioon :)

Katjusha kirjoitti...

Ahaa, pieni hiiri sai aikaan pienen rytmin muutoksen :)
Kivaa vaihtelua elämään!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Katjusha,
Se peli onkin todellista metsästystä,
saalista toisen suusta.
Se voittajan kiireinen saaliin nieleminen olisi myös näkemisen arvoinen.
Vaikeaa, vaikeaa on kanojen kuvaaminen silloin kun on kiire, siis kanoilla.

Millan kirjoitti...

Petokanoja!! Meidän Matruunakin oli hirmuinen hiirestäjä. Tämä Lyydia vaikuttaa lempeämmältä luonteelta..vai lieneekö niistä hiiristä sille seuraa, kun se reppana on toistaiseksi ilman lajitovereita.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Yksin olija saa syödä saalinsa heti, tämä ryhmämetsästys siirtää saaliista nauttimista, menee aikaa ennenkuin on selvillä, kuka sen syö!