Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 27. joulukuuta 2010

Hyvin,hyvin tärkeä Pupu

Minun ihana Pupuni, Hän sanoo usein

Pienenä poikana minä purin tämän rikki

Tämä osaa temppuja

Kotona on tämän Isoveli-pupu, se on pulska ja voittaa aina
tämän Pupun

Kuka toi minulle tämän Pupun?

Taisi olla isoveli, Sinä olit vielä hyvin pieni

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Suloisia ovat molemmat. Poika taitaa olla vielä pupuakin suloisempi :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Äidinäitinä minä taidan olla jäävi
sanomaan:) uskomattoman hyvää ja iloista seuraa Hän kyllä on.
Ei tule haudottua turhuuksia ja skarppinakin on pysyttävä!