Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 27. joulukuuta 2010

Vielä muutamasta jouluruuasta

Isoille pojille olisi ollut turha esittää joulua ilman kinkkua.
Perinteinen, harmaasuolattu Tyttären paistamana.

Osin ihan metsästämänäkin. Se olikin hauska juttu!
Aaton aattona Tyttären työpäivän jälkeen huomasimme,
ei ole kinkkua!

Molemmilla oli puhelin ja auto siispä sikaa etsimään.
Helpotus oli melkoinen, kun se kuitenkin pelkällä ajamisella
löytyi.

Kaksi kokkiakin on joskus liikaa :)

Teimme ennen joulua päätöksen että emme teemme
mitään jota vain "kuuluu" olla jouluna,
mutta josta kukaan ei erityisemmin välitä.

Siksi meiltä "puuttui" porkkanalaatikko,
imelletty perunalaatikko, herneet ja luumut mm.

Kalat ovat kyllä Tyttären ja minun herkkuja, mutta
silti tänä vuonna jätettiin graavi- ja kylmäsavulohikin pois.

Silakasta tein valkosipuli-majoneesi ja glögi-punasipuli silakoita,
tytär oli ostanut maistiasiksi mustaherukka silliä.
Se olikin niin hyvää, että ensi jouluksi teenkin sitä itse.

Muikun mätiä meillä ei ollut tänä vuonna, se on kyllä
smetanan ja sipulisilpun kanssa tosi herkkua.


Joulupullaa tein, appelsiini marmelaadia ja
hasselpähkinäjauhelmaa sisälle.

Jälkiruokana oli Salomaan pihasta kerättyjä
viime kesän TOSI ISOJA mustikoita ja vadelmia
hyytelössä.

Kaikkea oli, ylenmäärinkin.
Tästäkin olisi vielä voinut karsia.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Vesi herahtaa kielelle viimeistään noiden marjojen kohdalla. Meilläkin pöytä notkui niin, että jalat meinasivat katketa, kun vietettiin "nyyttärijoulu" Matildasiskon kotona ja herkkuja tuotiin pöytään peräti neljästä huushollista..

Maria Veikontytär kirjoitti...

Me karsimme lajeja rankalla kädellä, silti ähky ja turvotus on joka jouluaaton vaiva.
Miten tästä joulusta on tullut tällaiset ruoka-orgiat? Eikä elossa ole enää varmaan montaakaan joka olisi oikeasti nähnyt nälkää, ihmettelen!