Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kolmas adventti ja iloinen mieli


Vedin laatikon auki, tuo keskimmäinen kahva.
Siinä samassa unohdin mitä olin ollut etsimässä.

Koko syksyn olen ollut rasittunut tarpeettomista
kapineista joita tämä laatikko on ähkyyn
asti täynnä.

Sain idean!
En tällä kertaa etsikkään sieltä tarpeettomia/vähällä
käytöllä olevia, vaan niitä joita tarvitsen useimmin.

Loput vien toiseen keittiöön.
(Eikö kuulostakkin suurelliselta) Siis vien ne
saunakammariin, se on se toinen keittiö.

Tällä tavalla se täyttyy talven aikana, vien sitä ja tätä.
Talvella vien, kesällä tuon.

Tässä on osa niistä joita tarvitsen useammin
kuin monia muita vempeleitä.

Sain laatikon selviteltyä siinä puuhaillessani huomasin,
että Joulun lähestyminen tuntui ihan sydämessä.

Iloisena jatkoin seuraavaan työhön joka on laahannut ikävänä
kivenä repussa. Tuhkatila on mahdottoman suuri
tässä "keskuslämmitys" kattilassani, siksi sen tyhjentäminen
siirtyy ja siirtyy, kunnes veto jo kärsii.

Assistentit osasivat pysytellä poissa hormista,
pelkäsin että joku pökäisee sinne.


Tämä + puoli sankollista...

...kuin tuhka tuuleen.

Samalla, kun oli rukkaset kädessä ja
lämmin takki päällä voisin pilkkoa puita
illaksi.



Nämä puut ei riitä kuin sytyttämiseen,
pilkkomattomia haen sitten lämmittäessäni.

Samalla tuli vietyä kissanpissihiekat metsä-kompostiin,
oikeastaan se on kuoppa jonne vien tämmöiset
sekundat.



Olin jo sisällä, ulkovarustuksen riisuneena kun huomasin
että vein keittiöstä yhden maton likaisten mattojen orrelle.

Siis kipaisin vielä autotallin vintille hakemaan maton lattialle.

Siellä ne puhtaana, Tyttären peseminä.

8 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Perskuleen Äippä...ja vielä valokuvien kera näyttelet että olet kiivennyt autotallin vintille...enkös ole sanonut jottain??? Vissiin ehjin nahoin olet alas tullut...vai onko roso nokassa ;)

Maria Veikontytär kirjoitti...

No voi sun!
En muistannu että kielsit, ihan tosi.
Sitäpaitsi oli kiire, että kerkiän ennen pimmeetä!
Nätti,kun on paljon puhtaita mattoja:)

Janita kirjoitti...

Hehe,"vai onko roso nokassa"..voi miten ihana tytär sulla! Mutta taidatpa olla ihana äippäkin :D

Janita kirjoitti...

Hehe, "vai onko roso nokassa"... Voi miten ihana tytär sulla!

Janita kirjoitti...

Hups! Mie lähetin täältä kaks kommenttia kun en ensin hoksannut, että sulla on tuo kommenttien hyväksymisjutska. Ihmettelin vaan, että mihi se eka hävis ;)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kuule Janita minä tykkään niin paljon kommenteista etten poista mittään. Se hyväksymisjuttu on ihan tylsä, mutten muista miten se poistetaan.

Tytär on IHANA!
Hänellä on tuommonen huolenpito-ongelma äitinsä suhteen. On siihen syynsäkin, on ollut rosoja nokassa ja sielussa, ja olen jättänyt Hänet tietämättömäksi.
Asia korjattiin ja sovittiin uudet säännöt. Tuossa esimerkki, tuo autotallin vintti.

Sen kyllä muistan että meillä on kahden naisen yhteistyö- ja avunantosopimus.
Ensiksi kuitenkin äiti ja tytär.

Kun tämmöinen tytär, on turvallista vanheta yksineläenkin.

Anu kirjoitti...

:) Ihana on Äitikin!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kitos tyttösein!