Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 9. joulukuuta 2010

Ulkotyöläiset

Vuosi sitten syksyllä kun ilmat alkoiva kylmetä
minusta tuntui että olen joutumassa keskelle
hiiri-invaasiota.

Siihen oli ihan ilmiselvä syykin,
kissalukuni oli laskenut vaarallisen pieneksi.
Oli vain Ellinoora ja Vappukukka ja nekin alkoivat jo
kyllästyä ainaiseen hiiri menuun.

Hiihtolomien aikaan neitojen työtilanne keventyi,
taloon tulivat Liinus ja Pontus.
Kaupunkilaispoikina niiltä meni hieman aikaa
ennenkuin ymmärsivät jutun juonen.

Etenkin Pontus nauttii navetassa olosta ja karjakeittiö
on mieleinen paikka, siellä on hiirillä ihan
upeat mahdollisuudet tulla nautiskelemaan jyvistä ja muistakin
kanalan herkuista.

Karjakeittiö on melkoisen kylmä näin talvella,
laitoin muuripadan päällä oleviin laatikoihin kutterin purua
ja maton pätkän, siitäpä on mukava kissa katsella ja valita
kenetkä nappaisi.


Minä kirjoitin tänne, että jäi kesken

veljeksiltä lumilinnan teko

eipä jäänyt, Peikko kävi tarkastamassa.

Ei kommentteja: