Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 3. joulukuuta 2010

Musta kissa pimeässä

Pontuksesta on hauska olla piilosta minun kanssani kun
olen iltakäynnillä kanalassa.

Huomaan sen yks kaks vieressäni, kun yritän ottaa kuvaa
tai sanon jotain, Pontus pinkaisee jonnekin pimeyteen.
Kohta uudestaan...

"Munakori" mallia epävarma


Martta-äitin ja Äiti-Martan sekä Hannan munat.

Martta-munat ovat minun silmälläni katsottuna identtiset,
Hannan on tuo vaaleampi, näyttäisi että nuo vaaleammat pilkut
ovat tulleet jäädäkseen.
Pilkkujen pinta ei ole enää karkea.

Samankokoisia ovat kaikki, Hannan on vain pyöreämpi.

Toivoinkin kovasti että Hannan munat olisivat
sen verran erinäköisiä että ne olisi helppo ottaa vaikka
hautomakoneeseen.

Julmettu kiekuminen jäi päälle kun toivottelin
Hyvää yötä

2 kommenttia:

anna kirjoitti...

Joko keisari ja keisarinna ovat pääseet sopuun?

Maria Veikontytär kirjoitti...

Otanpa kameran mukaan ja kyttäilen kun lähden aamiaista viemään.