Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Kun Mamman selkä oli kipeä

Ninja-taistelija leikki kissojen kanssa,
ja halusi ulos

leikki edelleen kissojen kanssa
ja halusi ulos

söi mansikka-vedelma kiisseliä
ja lupasi tehdä Mammalle hyvän sängyn hankeen

söi suklaata ja halusi ulos.

Onhan sinun selkä huomenna terve?

Toivotaan

4 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Kuvista voisi päätellä, että pikku ninjalla ja kissanpennuilla on samanlainen huumorintaju ja maku leikkien suhteen.

Toivottavasti mamman selkä kuitenkin pian paranee. Se on viheliäinen vaiva ja pitkästynyt ninja on siinä tilassa vaikea viihdytettävä :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Eilinen ilta oli Ninjasta niin mukava, olimme kahdestaan pihalla pitkälle pimeään, siksi se mahdoton kytö!
Kaikkea muuta vaivaa olen pitänyt, selkä on säästynyt, ei enää, alkavaa osteoporoosia, huokasin, kuulitko?

Elina kirjoitti...

Huimaa nähtävää tuo, miten kissanpojat noin innolla osallistuvat touhuihin ja leikkeihin, näyttävät aivan siltä, että ovat täysin leikin juonesta perillä!

Toivottavasti selkä on jo parempi.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Selkä kipu pakeni kolmea Buranaa ja huonosti nukuttua yötä:)

Tuo yhdessä leikkiminen on mukavaa katsottavaa. Sisu ja Nuppu (tytöt)ovat kolme viikkoa vanhempia, mutta paljon "huonompia" leikkikavereita.
Justus ja Lennu (pojat)eivät tarvitse paljon ärsykettä, ja kas! Minulla on kolme pikkupoikaa jotka saavat aikaan sen mitä kolme pikkupoikaa leikkiessää saa.