Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 27. joulukuuta 2010

Lumileikkejä ja ruokaa kanalinnuille

Minä lepään ensin, sitten Sink ja minä
lähdemme hirviä metsästämään

Tule Sinäkin Mamma tekemään jälkiä


Näimme fasaanikukon melkein pihassa, oli tullut katsastamaan
tienpenkalta kiviä kivipiiraan tai ihan jotain syötävääkin.
Oli tienauraaja aurannut hyvin,
siitä kanalinnun koivilla jo jotain kuopsuttaakin.

Koskapa meillä oli vielä jyvien haku kuivaamolta
siinähän niitä samalla tulee fasaanillekin.

Odota Mamma minä autan Sinua

Tämä on kyllä aika painava


Oli se, liian painava

Ei kommentteja: